- Koulun järjestyssäännöt käydään huolella läpi lukuvuoden alussa.
- Luokan säännöt laaditaan yhdessä oppilaiden kanssa.
- Sääntöihin ei kirjoiteta kieltoja, vaan myönteisiä toimintaohjeita.
- Yhdessä pohditaan perusteellisesti, miksi mikäkin sääntö on olemassa.
- Huoltajia tiedotetaan luokan säännöistä ja toimintaperiaatteista.
Olen huomannut, että positiivinen lähestymistapa sääntöjen laadintaan tuo hyvän lopputuloksen. Olemme usein tehneet säännöistä opetusvideoita ykkösluokkalaisille tai valokuvaesityksiä ja näytelmiä siitä, miten erilaisissa tilanteissa tulee toimia.
Oppilaiden kohtaaminen
Kun opettaja aloittaa työskentelyn uuden opiskeluryhmän kanssa, on tärkeää, että hän asettaa alusta alkaen ryhmän jäsenille selvät rajat. Sain tästä hyvän käytännön esimerkin, kun osallistuin pari vuotta sitten Maisa Gröndahlin ja Pirjo Mäkirannan ohjaamaan Ryhmänohjaus- ja kasvatustaidot -koulutukseen. Koulutuksessa korostettiin paljon ryhmäyttämistä. Siihen käytetty aika maksaa itsensä takaisin.
Oppilaiden arvostava ja positiivinen kohtaaminen luo hyvän pohjan oppimiselle. Oppilaat kannattaa jo luokan ovella ottaa vastaan iloisesti esim. kättelemällä, hymyilemällä ja sanomalla heille jonkin kannustavan asian. Varsinkin uusien ryhmien kanssa olen noudattanut tätä periaatetta. Samalla varmistan jo oppitunnin alussa, että jokainen oppilas tulee kohdattua ainakin kerran.
 |
| Opettajan tulee kertoa oppilaille, mitä hän heiltä odottaa. Sopivan äänenkäytön havainnollistamiseksi olen ottanut käyttöön Suvi Almqvistin ideoiman äänenvoimakkuustaulun. Se on toiminut oikein hyvin. |
Liikennevaloja ja itsearviointeja
Yleensä laadimme säännöt niin, että istumme ympyrässä, jotta kaikki oppilaat näkevät toisensa ja kaikille tulee tunne, että olemme yksi yhtenäinen ryhmä. Kerron oppilaille, että sama ryhmä on luokassamme olevien liikennevalojen keskikohdassa vihreällä värillä. "Olemme samaa ryhmää, kun sitoudumme ja noudatamme yhteisiä sääntöjä. Kun luokan sääntöjä rikotaan, ryhmämme yhtenäisyyttä koetellaan. Kaikkien ryhmän jäsenten tehtävänä on ylläpitää ryhmän yhtenäisyyttä, eli meidän tulee auttaa toisiamme."
 |
| Liikennevalot havainnollistavat ryhmään kuulumista ja sitoutumista. |
Jos oppilas häiritsee opiskelua, huomautan häntä yleensä muutaman kerran. Jos muiden häiritseminen edelleen jatkuu, siirrän oppilaan nimen vihreältä keltaiselle taustalle. Tässä vaiheessa oppilas yleensä rauhoittuu.
Välillä joudutaan kuitenkin menemään punaiselle värille ja silloin tilanne on selvitettävä. Silloin keskeytän oppitunnin ko. oppilaan osalta ja hän siirtyy pois omasta pöytäryhmästään ja tarvittaessa jopa kokonaan toiseen tilaan.
Moni opettaja käyttää varsinkin riitatilanteiden selvittelyissä tunnemittaria, jonka avulla oppilas voi havainnollistaa opettajalle ja itselleen oman ärtymyksensä tason. Jos oppilas on vielä liian ärtynyt, sovimme, että selvitämme asian sitten, kun hän on rauhoittunut. Takaisin opetusryhmään oppilas ei kuitenkaan voi palata ennen kuin tilanne on käyty läpi.
Kun selvittely voidaan aloittaa, annan oppilaalle itsearviointilomakkeen, jota hän saa aluksi täyttää hetken itsekseen. Käytän jompaakumpaa seuraavista lomakkeista vähän tilanteesta riippuen.
 |
| Ben Furmanin Muksuoppiin perustuvassa itsearviointilomakkeessa on kysymyksiä, joista saamme usein hyvän keskustelun aikaiseksi. |
 |
| Tämän lomakkeen täyttämisellä on tarkoitus rajata ongelma ja havainnollistaa oppilaalle, että vaikka nyt oppitunti jouduttiin keskeyttämään, moni asia on tänään kuitenkin mennyt hyvin. Yleensä kerron oppilaalle, että hän on onnistunut monessa asiassa, ja että on vain tämä yksi asia, johon hänen pitää nyt kiinnittää huomiota. |
Pidän tärkeänä, että keskustelu pystytään käymään saman päivän aikana. Näin oppilaan ei tarvitse koulupäivän jälkeen enää murehtia asiasta, vaan hän voi luottaa siihen, että seuraava koulupäivä alkaa puhtaalta pöydältä. Tämä on tärkeää varsinkin sellaisilla oppilailla, joilla on oman käyttäytymisensä kanssa enemmän haasteita.
Syöttöpisteitä Wilmassa
Yhteistyö oppilaan huoltajien kanssa on erittäin tärkeää ja tässä viestintäkanavana toimii erinomaisesti Wilma. Olen käyttänyt yhteistyöstä nimitystä syöttöpisteiden antaminen. Syöttöpisteitä ovat positiiviset Wilma-viestit oppilaan onnistumisista. Olen pyytänyt, että huoltajat puhuisivat kotona lapsilleen opettajan Wilmaan laittamasta positiivisesta palautteesta. He voivat esittää lapsilleen esim. seuraavia kysymyksiä:
- Mikä meni hyvin?
- Miltä tuntui onnistua?
- Mitä vahvuuttasi käytit?
Tavoitteena on saada aikaan oppilaan kasvua tukeva positiivinen kierre. Olen myös pyytänyt huoltajia antamaan syöttöpisteitä koululle, eli infoamaan meitä oppilaan kotona kokemista onnistumisista, joista voimme kysellä häneltä koulussa.
Olen huomannut, että kun koulu tiedottaa huoltajia lapsen onnistumisista, huoltajat ovat vastaanottavaisempia ikävämmällekin palautteelle. Asioiden selvittely ja jatkotoimenpiteistä sopiminen sujuu helpommin. On tärkeää, että huoltajat saavat oikeanlaisen kuvan lapsen koulunkäynnistä. Kivan ja ikävän palautteen pitää kuitenkin olla tasapainossa. Jotkut noudattavat 5+1 -periaatetta, eli yhtä negatiivista palautetta kohtaan tulisi olla viisi positiivista. Olen ottanut sen periaatteen, että infoan koteja vain isommista ongelmista ja yleensä nekin puhelimitse väärinkäsitysten välttämiseksi.
Tasapainoilua vaa'alla
Loppuun vielä yksi ajatus kannustamisesta ja vaatimisesta. Ajatellaan, että kannustaminen ja vaatiminen ovat tasapainovaa'an vastakkaisilla puolilla. Niiden on oltava tasapainossa. Ääripäitä on mahdollista venyttää, niin että tasapaino säilyy. Jos opettaja kannustaa paljon ja on superpositiivinen, hän voi myös vaatia oppilailtaan paljon - ja ehkä vielä enemmänkin - niin, että he edelleen pysyvät motivoituneina.
Uskon, että hymyilevä lapsi oppii enemmän kuin murjottava lapsi. Lapset pitää siis saada hymyilemään. Yksi oman työni onnistumisen mittareista on se, millä ilmeillä oppilaat tulevat aamulla kouluun ja millä ilmeillä he lähtevät päivän lopussa koulusta kotiin.
Hyvään työrauhaan tarvitaan sekä kannustamista että vaatimista.