Todistus hampurilaisena

Joulutodistus tai oikeastaan sen korvaaminen arviointikeskustelulla on puhututtanut viime päivinä. On käyty keskustelua siitä, tarvitaanko todistusta ja minkälaisen sen tulisi olla. Annetaanko arvio numeroilla vaiko sanallisena palautteena?

Omassa koulussani kuudesluokkalaiset saavat tällä viikolla todistuksen, mutta muuten arviointi tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen alkavissa arviointikeskusteluissa. Näihin osallistuvat oppilas, huoltaja(-t) ja opettaja.

Heli Hämäläinen heitti ilmaan idean siitä, että oppilaat laatisivat itse oman todistuksensa. Tämä voisi olla CV, oppimispäiväkirja tai osaamisportfolio.

Päätin kokeilla tätä omien nelosluokkalaisteni kanssa ja varasin tähän aikaa koko viimeisen kouluviikon. Tavoitteiksi asetimme seuraavat asiat:

• Tutustutaan opetussuunnitelmaan
• Luokitellaan mitkä asiat ovat opetussuunnitelmassa keskeisiä
• Tehdään itsearviointia syksyn opiskelusta ja oppimisesta
• Opitaan hampurilaismalli palautteenantotapana, eli aluksi positiivinen palaute (1. leipä), sitten rakentava palaute (pihvi) ja lopuksi positiivinen palaute (2. leipä)
• Kirjoitetaan itselle todistus

Olen puhunut oppilaille paljon oppimisen tavoitteista, niiden asettamisesta ja arvioimisesta. Kirjoitin aiemmin blogissani Tavoitetaulusta. Itse OPS:a emme ole kuitenkaan lukeneet yhdessä. OPS:ssa on paljon haasteellista sisältöä 4. luokkalaisille, mutta olennaisempaa kuin sisältöjen ymmärtäminen on se, että oppilaat ymmärtävät oppimistavoitteiden merkityksen osana opiskelua.

Hampurilaismallin liitin mukaan, koska meidän syksyn kantava teema luokassa on ollut positiivinen puhe, esim.

• positiivisen palautteen antaminen,
• onnistumisiin ja vahvuuksiin keskittyminen,
• hyvän näkeminen toisissa ja hyvän ajatteleminen toisista, ja
• rakentava vuorovaikutus yleisesti

Hampurilaismallin sijasta palautteenannon asiantuntijat suosivat nykyään 5+1 mallia, eli yhtä rakentavaa palautetta kohden tulisi olla viisi positiivista asiaa. Päätin kuitenkin ottaa hampurilaismallin käyttöön, koska se ohjaa konkreettisesti oppilaita kiinnittämään enemmän huomiota hyvin kuin huonosti sujuneisiin asioihin.

Oppilaiden tekemiä hampurilaisia

Työvaiheet

Aluksi muodostimme kolme ryhmää:

• Ryhmä 1 jakoi keskenään oppiaineet. Jokainen oppilas tutustui yhden oppiaineen 4. luokan OPS:iin ja kirjasi siitä 5-10 keskeistä asiaa, jotka nousevat esiin. Tuotokset olivat 4. luokkalaisten näköisiä ja oppilaat oivalsivat monia OPS:n tavoitteita.
• Ryhmä 2 jakoi keskenään oppiaineet. Jokainen oppilas kävi läpi oman oppiaineensa tämän syksyn oppikirjat ja vihkot, ja kirjasi 5-10 keskeistä asiaa, joita olemme syksyn aikana opiskelleet. Tämä onnistui pääosin erittäin hyvin.
• Ryhmä 3 puolestaan kirjasi ylös kaikki syksyn aikana toteutetut isommat tai pienemmät projektit ja muut luokan arkeen liittyvät asiat, jotka ovat jääneet mieleen. Tähän listaan tuli hämmästyttävän monta asiaa, lähes 30.

Työskentely-ympäristönä käytimme O365 ja ryhmät jakoivat tuotoksensa minulle, jonka jälkeen kokosin ne luokkamme muistikirjaan. Samaan aikaan oppilaat askartelivat ja piirsivät itselleen hampurilaiset.

Lisää oppilaiden tekemiä hampurilaisia

Tämän jälkeen aloitimme varsinaisten todistusten kirjoittamisen. Ohjeena oli ensin tutustua ryhmätöiden tuotoksiin ja sitten kirjoittaa seuraavat kolme osiota:

1. leipä = positiivinen palaute katse suunnattuna taaksepäin

• Mikä on mennyt hyvin?
• Mitä olet oppinut?
• Mitä olet oppinut vahvuuksistasi?
• Omat TOP3-projektit, eli mitkä projektit ovat onnistuneet parhaiten? Tavoitteena on kiinnittää oppilaan huomio hänen parhaimpiin projekteihinsa, jotta hän voi hyödyntää niissä oppimiaan asioita tulevissa projekteissa.

pihvi = rakentava palaute

• Missä voit parantaa?
• Mitä olisit halunnut tehdä toisin?

2. leipä = positiivinen palaute katse suunnattuna eteenpäin

• Missä aiot parantaa?
• Aseta tavoitteita ja kirjoita toimenpiteitä. Mieti mitä hyötyä tavoitteen saavuttamisesta on sinulle tai luokkakavereillesi.
• Mitä vahvuuksia voit hyödyntää, jotta onnistut?

Lopuksi dokumentoimme syksyn aikana tehtyjä töitä valokuvien muotoon ja liitimme ne todistukseen. Ohjeet olivat:

• Ota valokuva vihkosi tai oppikirjasi sivulta, johon olet erityisen tyytyväinen, siisti käsiala tai jokin haasteellinen tehtävä, jonka sait ratkaistua. 
• Ota valokuva sellaisista töitä, joista olet erityisen ylpeä.
• Ota valokuva työskentelytaitojen itsearviointilomakkeesta (tämä on koko koulun yhteinen lomake)

Oppilaat kirjoittivat todistuksensa O365:ssa, jakoivat sen tekemällä linkistä QR-koodin ja liimasivat koodin oman hampurilaisensa päälle tai takapuolelle. Yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin oppilaat pystyivät pohtimaan omaa oppimistaan ja asettamaan tavoitteita. Tarkoitus on arviointikeskusteluissa keskustella todistuksesta ja täydentää siitä. Lisäksi kevätlukukauden viimeisellä viikolla jatkamme todistuksen täydentämistä laajemmin ja pikku hiljaa oppilaille syntyy oma osaamisportfolio.

Ilmaisutaitoa ei sovi unohtaa

Tajusin jokin aika sitten, että olen tämän syksyn aikana uuden luokkani kanssa painottanut opetuksessa aika paljon yksilöllistä oppimista, ryhmätyötä sekä tieto- ja viestintäteknologiaa. Ilmaisutaidon harjoitukset, joita olen aikaisemmin teettänyt suht paljon, ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Lukuvuotta on onneksi vielä yli puolet jäljellä, joten tässä on aikaa korjata tilanne.

Päätin, että kokeilen kahta uutta harjoitusta, joita en aikaisemmin ole käyttänyt.

Roolipelidraamaa

Ensimmäinen näistä oli roolipelin tapainen draamaharjoitus. Aluksi kerroin oppilaille tilannekuvan. "Kohta alkaa hienot illalliset, joihin osallistuu erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista. Minä olen hovimestari ja te näyttelette vieraita."

Sitten annoin jokaiselle oppilaalle paperin ja ohjeistin heitä kirjoittamaan kuvailun yhdestä vieraasta. Opastuksena annoin vielä seuraavat asiat: nimi, ikä, ammatti, outo tapa, syy miksi on tullut illalliselle, mitä henkilö on tehnyt ennen illalliselle tuloa jne. Oppilaat innostuivat tehtävästä ja kaikki kirjoittivat antaumuksella kuvailuja.

Keräsin paperit ja kerroin, että illallisella tapahtuu yllättäen murha, jota saapuu selvittämään salainen agentti. Oppilaat ovat aikaisemmin syksyllä kirjoittaneet kauhutarinoita ja tällä viikolla olemme äidinkielen tunneilla käsitelleet salapoliisikertomuksia, joten vastaavat jännittävät teemat innostavat heitä.

Valitsin kaksi paperia. Toiseen kirjoitin oppilaan kirjoittaman tekstin perään murhaaja ja toiseen salapoliisi. Tämän jälkeen sotkin paperit ja jaoin jokaiselle oppilaalla yhden paperin. Oppilaat lukivat roolinsa ja eläytyivät siihen. He järjestelivät pulpetit ravintolasaliksi ja sitten aloitimme roolipelin.

Oppilaat olivat aivan liekeissä! En muista nähneeni niin innokasta näyttelemistä! Parasta oli se, että kaikki pääsivät samaan aikaan esiintymään, osa keskeisesti, osa sivummalla, mutta kaikki samaan aikaan mukana. Turvallista ilmaisutaidon harjoittelua, leikkiä suorastaan!

Hetken kuluttua sanoin hovimestarina, että salapoliisille on puhelu aulassa, jolloin salapoliisia näyttelevä henkilö esittäytyi muille ja poistui sen jälkeen käytävään. Yhtäkkiä tuli sähkökatko ja valot sammuivat. Olin aiemmin ohjeistanut, että murhaaja käy koskettamassa jotakuta vieraista ja 5 sekuntia kosketuksen jälkeen se oppilas, jota on kosketettu, kaatuu maahan. Sitten sähköt palautuvat ja salapoliisi tulee selvittämään murhaa ja kyselemään muiden alibeja. Koko ajan näytellään omassa roolissa.

Tällä rooliharjoituksella päästään harjoittelemaan paitsi esiintymistä myös ryhmätyötaitoja, tunteiden ilmaisua, rooliin eläytymistä jne. Harjoitus vahvistaa luokan yhteishenkeä! Oppilaat innostuvat aivan varmasti! He puhuvat harjoituksesta vielä seuraavanakin päivänä.

Ryhmätyön videokuvaaminen

Syksyn kantavana teemana meillä on luokassa ollut Taitavan tiimin tunnusmerkit ja yhteistyötaitojen kehittäminen. Ajattelin, että tätä voisimme harjoitella myös toisella ilmaisutaidon harjoituksella. Muodostimme 4-5 oppilaan pienryhmiä ja sanoin, että videokuvaamme seuraavan harjoituksen, jotta oppilaat voivat analysoida, miten Taitavan tiimin tunnusmerkit toteutuvat.

Tehtävänanto oli seuraava. "Olette ryhmänne kanssa  haaksirikkoutuneena autiolla saarella. Teillä ei ole venettä, jolla pääsisitte pois. Eikä vene edes auttaisi, sillä olette niin kaukana mantereesta, että venematka on mahdoton. Viiden minuutin kuluttua saaren yli lentää lentokone. Teidän tehtävänänne on sopia, miten kiinnitätte lentokoneen huomion, jotta pääsette saarelta pois."

Oppilaat ryhtyivät ideoimaan ryhmässä ja kuvasimme heidän keskustelua ja tehtävän toteutuksen.

Ennen videoiden katsomista annoin oppilaille tarkkailutehtäviä. Ryhmätyön aihe oli oppilaille mieluinen ja heitä innostava, joten saimme jokaiselta ryhmältä erinomaiset esimerkit taitavista tiimeistä. Seuraavia asioita tarkkailimme:

• Miten tiimi käsittele haasteita?
• Vallitseeko tiimissä kunnioittava ja arvostava asenne?
• Osaako tiimi tehdä päätöksiä yhdessä?
• Kuluuko aikaa tehtävän kannalta turhiin asioihin?
• Sitoutuvatko kaikki työskentelyyn?
• Osataanko väitellä, mutta ei turhista asioista?
• Miten johtajuus otetaan?
• Ollaanko yhtenäisiä vai pomottaako joku?
• Keksitäänkö uusia oivalluksia?
• Kuunnellaanko muita?

Videoiden purun yhteydessä kannattaa korostaa rakentavan palautteen antamista ja onnistumisiin keskittymistä.

Videokuvaamista voisi jatkossakin käyttää ryhmätöissä osana työprosessin arviointia ja oppimisen dokumentointia. Kun oppilaat sopivat ryhmätöissä rooleja, esim. johtaja, kirjuri, ajanottaja (KelloKalle), kannustaja/rohkaisija, niin yksi uusi rooli voisi olla oppimisen ja ryhmätyön dokumentoija, eli videokuvaaja, joka koostaisi ryhmätyön eri vaiheista lyhyen videon. Tämä helpottaisi myös oppilaiden itsearvioinnin tekemistä.

Mightifier-metodilla mahtauttamista

Olemme viimeisen kahden kuukauden aikana hyödyntäneet luokassa Mightifier-metodia, eli luokan mahtavointia. Ohjelman parissa työskentelevä Markus Rautopuro vinkkasi minulle tästä ja pääsimme pilotoimaan ohjelmaa.

Mightifierissa annetaan palautetta 1-2 luonteenvahvuudesta.

Mightifierin ydinajatuksena on löytää hyvää jokaisen lapsen toiminnasta. Henkilökohtaisen kehityksen kannalta on arvokasta, että lapset saavat positiivista palautetta toiminnastaan ja että he ymmärtävät olevansa itse vastuussa omasta käytöksestään. Mightifierissa lapset antavat luokkakavereilleen vertaispalautetta onnistumisista päivittäisissä tilanteissa. Tavoitteena on luoda hyvinvoiva ja iloinen luokka, joka haluaa innokkaasti oppia uutta.

Aluksi rekisteröidyin ohjemaan ja tein oppilaille tunnukset. Rekisteröitymisen jälkeen sain käyttööni Mightifierin vahvuuskortit ja valmiit tuntisuunnitelmat. Olimme jo aikaisemmin käsitelleet luonteenvahvuuksia luokassa, joten pidin siksi vain kaksi johdantotuntia ennen kuin aloitimme mahtavoinnin. Oppilaat latasivat sovellukset koulun iPadeille. He saivat QR-koodilla toimivat rekisteröitymiskortit, joten oppilaiden kirjautuminen sujuu todella nopeasti, ihan muutamassa sekunnissa.

Vahvuuksien valinnan jälkeen perustellaan, miten ko. vahvuudet näkyvät kaverin onnistumisissa.

Ohjelma arpoo jokaiselle oppilaalle aina yhden luokkakaverin, jolle hän antaa palautetta. Palautetta annetaan 1-2 luonteenvahvuudesta ja oppilaan onnistumisista. Opettaja pystyy seuraamaan oppilaiden antamia palautteita ja kun kaikki ovat valmiita, opettaja julkaisee palautteet. Tämän jälkeen aloitamme yleensä toisen kierroksen ja ohjelma arpoo oppilaalle uuden luokkakaverin.

Mightiferin suositus on pitää mahtavointikierroksia kahdesti viikossa. Yhteen sessioon menee 5-10 minuuttia. Me olemme pitäneet kierroksia kaksi kertaa viikossa yleensä aina kolme kierrosta kerrallaan.

Vahvuuskortit auttavat konkretisoimaan vahvuudet oppilaille.

Oppilaat ovat pitäneet sovelluksen käytöstä ja olemme käyneet hyviä keskusteluja positiivisen palautteen voimasta. Olemme mm. opetelleet käytännön tilanteissa palautteenantoa hampurilaismallin mukaisesti:

• aluksi leipänä positiivinen palaute,
• sitten pihvinä rakentava palaute kehitysehdotuksena, ja
• lopuksi toisena leipänä vielä positiivinen kehu, jotta vastaanottajalle jää hyvä mieli ja hän haluaa lähteä tavoittelemaan kehittymistä.

Opettajan kannalta ohjelman etu on siinä, että mahtavointikierros on helppo ja nopea toteuttaa. Ei tarvitse kierrättää papereita ja arpoa oppilaspareja. Mahtavointikierroksesta tulee nopeasti rutiini. Oppilaat oppivat omista vahvuuksistaan, palautteenantamis- ja vastaanottamistaitoja, optimistista ajattelua ja empatiaa. Heidän itsetuntonsa vahvistuu. Lisäksi luokan yhteishenki vahvistuu ja yhteistyötaidot kehittyvät. Arvioisin, että tällä on myös yhteys kiusaamisen vähentymiseen.

Olemme puhuneet luokassa siitä, että positiivista palautetta ei voi antaa liikaa, kunhan se on aina rehellistä. On tärkeää oppia näkemään muissa ihmisissä ja asioissa niiden hyvät puolet. Tavoitteena voisi olla se, että yhtä rakentavaa palautetta kohden olisi aina viisi positiivista palautetta. Tämä vaatii opettajalta aika paljon ja rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei tähän kyllä aina päästä, mutta onpahan jotain mitä tavoitella.