Kulttuurista moninaisuutta ja kielitietoisuutta

Espoon koulujen toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavana periaatteena on oppiva yhteisö. Vuosiksi 2016-2022 on valittu teemat, joita kehitetään. Tämän lukuvuoden teema on kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus.

Sellaiset koulut ja luokat, joilla on maahanmuuttajaoppilaita omasta takaa, ovat etulyöntiasemassa. Oppilaat saavat omassa kouluarjessa oppia monikulttuurisuudesta ja oppivat taitoja, joista heillä aivan varmasti on hyötyä tulevaisuudessa.

Oppilaiden eri äidinkieliä voidaan tehdä koulussa näkyviksi. Vieraiden kielten perusfraaseja, tervehdyksiä ja numeroita voidaan opetella yhteisesti. Lisäksi voidaan esitellä eri kulttuureja. Maahanmuuttajaoppilaat toimivat asiantuntijoina.

Oman kulttuurin pohtimista

Työskentelin viime vuonna pienessä Nuuksion koulussa. Saimme kesken lukuvuoden ensimmäistä kertaa koulun historiassa maahanmuuttajien valmistavan luokan. Se oli parasta, mitä lukuvuoden aikana tapahtui. Oppilaat saivat paljon sellaisia oppimiskokemuksia, joista he olisivat muuten jääneet paitsi. Pohdimme lukuvuoden aikana myös sitä, mitä kuuluu omaan identiteettiimme ja suomalaiseen kulttuuriin. Määrittelimme myös sen, mitä kuuluu nuuksiolaisuuteen.

Tänä lukuvuonna työskentelen suuressa Karamzinin koulussa, jossa oppilaiden monikulttuuriset kontaktit ovat vähemmässä. Meille tarjoutui kuitenkin hieno mahdollisuus, kun saimme luokkaamme kuudeksi viikoksi lähihoitajaharjoittelijan, Ghanasta kotoisin olevan Prosperin. Hän kertoi oppilaille paljon omasta taustastaan ja kulttuuristaan. Prosper osasi jo suomea jonkin verran, mutta hän puhui lapsille myös englantia, eli oppilaat saivat usean viikon kielikylvyn. Suosittelen lämpimästi ottamaan työharjoittelijoita kouluun.

Kielitietoisuus

Kielitietoisuuteen liittyy vahvasti se, että tietenalalla keskeiset käsitteet ja termistö tehdään näkyväksi. Itse käytän luokassa tavoitetaulua, johon kirjaamme aina keskeiset käsitteet. Kun käymme läpi oppitunnin tavoitteita, kerron aina mitkä käsitteet on tarkoitus oppia. Kartoitan, mitä oppilaat ennestään tietävät käsitteistä ja tunnin päätteeksi saatan kysyä, mitä tarkennuksia käsitteisiin tuli.

Jos luokassa on maahanmuuttajaoppilaita, on erityisen tärkeää, että käsitteet tehdään näkyviksi. Tällä tavalla oppilaat oppivat, mitkä asiat ovat keskeisiä.

Syntymäpäivälauluja vierailla kielillä

Kun jollain oppilaalla on luokassa syntymäpäivät, varaamme pienen hetken sankarin juhlistamiselle. Yleensä päivänsankari tarjoaa jotain pientä herkkua luokkakavereille. Juhla päättyy onnittelulauluihin. Sankari saa aina valita kaksi kieltä, joilla laulamme. Oppilaat ovat etsineet onnittelulauluja eri kielillä ja koonneet yhteisen listan, jota he täydentävät tasaisin väliajoin. Onnittelulaulujen kautta eri kielet pysyvät hauskalla tavalla osana opetusta.

Todistus hampurilaisena

Joulutodistus tai oikeastaan sen korvaaminen arviointikeskustelulla on puhututtanut viime päivinä. On käyty keskustelua siitä, tarvitaanko todistusta ja minkälaisen sen tulisi olla. Annetaanko arvio numeroilla vaiko sanallisena palautteena?

Omassa koulussani kuudesluokkalaiset saavat tällä viikolla todistuksen, mutta muuten arviointi tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen alkavissa arviointikeskusteluissa. Näihin osallistuvat oppilas, huoltaja(-t) ja opettaja.

Heli Hämäläinen heitti ilmaan idean siitä, että oppilaat laatisivat itse oman todistuksensa. Tämä voisi olla CV, oppimispäiväkirja tai osaamisportfolio.

Päätin kokeilla tätä omien nelosluokkalaisteni kanssa ja varasin tähän aikaa koko viimeisen kouluviikon. Tavoitteiksi asetimme seuraavat asiat:

• Tutustutaan opetussuunnitelmaan
• Luokitellaan mitkä asiat ovat opetussuunnitelmassa keskeisiä
• Tehdään itsearviointia syksyn opiskelusta ja oppimisesta
• Opitaan hampurilaismalli palautteenantotapana, eli aluksi positiivinen palaute (1. leipä), sitten rakentava palaute (pihvi) ja lopuksi positiivinen palaute (2. leipä)
• Kirjoitetaan itselle todistus

Olen puhunut oppilaille paljon oppimisen tavoitteista, niiden asettamisesta ja arvioimisesta. Kirjoitin aiemmin blogissani Tavoitetaulusta. Itse OPS:a emme ole kuitenkaan lukeneet yhdessä. OPS:ssa on paljon haasteellista sisältöä 4. luokkalaisille, mutta olennaisempaa kuin sisältöjen ymmärtäminen on se, että oppilaat ymmärtävät oppimistavoitteiden merkityksen osana opiskelua.

Hampurilaismallin liitin mukaan, koska meidän syksyn kantava teema luokassa on ollut positiivinen puhe, esim.

• positiivisen palautteen antaminen,
• onnistumisiin ja vahvuuksiin keskittyminen,
• hyvän näkeminen toisissa ja hyvän ajatteleminen toisista, ja
• rakentava vuorovaikutus yleisesti

Hampurilaismallin sijasta palautteenannon asiantuntijat suosivat nykyään 5+1 mallia, eli yhtä rakentavaa palautetta kohden tulisi olla viisi positiivista asiaa. Päätin kuitenkin ottaa hampurilaismallin käyttöön, koska se ohjaa konkreettisesti oppilaita kiinnittämään enemmän huomiota hyvin kuin huonosti sujuneisiin asioihin.

Oppilaiden tekemiä hampurilaisia

Työvaiheet

Aluksi muodostimme kolme ryhmää:

• Ryhmä 1 jakoi keskenään oppiaineet. Jokainen oppilas tutustui yhden oppiaineen 4. luokan OPS:iin ja kirjasi siitä 5-10 keskeistä asiaa, jotka nousevat esiin. Tuotokset olivat 4. luokkalaisten näköisiä ja oppilaat oivalsivat monia OPS:n tavoitteita.
• Ryhmä 2 jakoi keskenään oppiaineet. Jokainen oppilas kävi läpi oman oppiaineensa tämän syksyn oppikirjat ja vihkot, ja kirjasi 5-10 keskeistä asiaa, joita olemme syksyn aikana opiskelleet. Tämä onnistui pääosin erittäin hyvin.
• Ryhmä 3 puolestaan kirjasi ylös kaikki syksyn aikana toteutetut isommat tai pienemmät projektit ja muut luokan arkeen liittyvät asiat, jotka ovat jääneet mieleen. Tähän listaan tuli hämmästyttävän monta asiaa, lähes 30.

Työskentely-ympäristönä käytimme O365 ja ryhmät jakoivat tuotoksensa minulle, jonka jälkeen kokosin ne luokkamme muistikirjaan. Samaan aikaan oppilaat askartelivat ja piirsivät itselleen hampurilaiset.

Lisää oppilaiden tekemiä hampurilaisia

Tämän jälkeen aloitimme varsinaisten todistusten kirjoittamisen. Ohjeena oli ensin tutustua ryhmätöiden tuotoksiin ja sitten kirjoittaa seuraavat kolme osiota:

1. leipä = positiivinen palaute katse suunnattuna taaksepäin

• Mikä on mennyt hyvin?
• Mitä olet oppinut?
• Mitä olet oppinut vahvuuksistasi?
• Omat TOP3-projektit, eli mitkä projektit ovat onnistuneet parhaiten? Tavoitteena on kiinnittää oppilaan huomio hänen parhaimpiin projekteihinsa, jotta hän voi hyödyntää niissä oppimiaan asioita tulevissa projekteissa.

pihvi = rakentava palaute

• Missä voit parantaa?
• Mitä olisit halunnut tehdä toisin?

2. leipä = positiivinen palaute katse suunnattuna eteenpäin

• Missä aiot parantaa?
• Aseta tavoitteita ja kirjoita toimenpiteitä. Mieti mitä hyötyä tavoitteen saavuttamisesta on sinulle tai luokkakavereillesi.
• Mitä vahvuuksia voit hyödyntää, jotta onnistut?

Lopuksi dokumentoimme syksyn aikana tehtyjä töitä valokuvien muotoon ja liitimme ne todistukseen. Ohjeet olivat:

• Ota valokuva vihkosi tai oppikirjasi sivulta, johon olet erityisen tyytyväinen, siisti käsiala tai jokin haasteellinen tehtävä, jonka sait ratkaistua. 
• Ota valokuva sellaisista töitä, joista olet erityisen ylpeä.
• Ota valokuva työskentelytaitojen itsearviointilomakkeesta (tämä on koko koulun yhteinen lomake)

Oppilaat kirjoittivat todistuksensa O365:ssa, jakoivat sen tekemällä linkistä QR-koodin ja liimasivat koodin oman hampurilaisensa päälle tai takapuolelle. Yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin oppilaat pystyivät pohtimaan omaa oppimistaan ja asettamaan tavoitteita. Tarkoitus on arviointikeskusteluissa keskustella todistuksesta ja täydentää siitä. Lisäksi kevätlukukauden viimeisellä viikolla jatkamme todistuksen täydentämistä laajemmin ja pikku hiljaa oppilaille syntyy oma osaamisportfolio.

Ilmaisutaitoa ei sovi unohtaa

Tajusin jokin aika sitten, että olen tämän syksyn aikana uuden luokkani kanssa painottanut opetuksessa aika paljon yksilöllistä oppimista, ryhmätyötä sekä tieto- ja viestintäteknologiaa. Ilmaisutaidon harjoitukset, joita olen aikaisemmin teettänyt suht paljon, ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Lukuvuotta on onneksi vielä yli puolet jäljellä, joten tässä on aikaa korjata tilanne.

Päätin, että kokeilen kahta uutta harjoitusta, joita en aikaisemmin ole käyttänyt.

Roolipelidraamaa

Ensimmäinen näistä oli roolipelin tapainen draamaharjoitus. Aluksi kerroin oppilaille tilannekuvan. "Kohta alkaa hienot illalliset, joihin osallistuu erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista. Minä olen hovimestari ja te näyttelette vieraita."

Sitten annoin jokaiselle oppilaalle paperin ja ohjeistin heitä kirjoittamaan kuvailun yhdestä vieraasta. Opastuksena annoin vielä seuraavat asiat: nimi, ikä, ammatti, outo tapa, syy miksi on tullut illalliselle, mitä henkilö on tehnyt ennen illalliselle tuloa jne. Oppilaat innostuivat tehtävästä ja kaikki kirjoittivat antaumuksella kuvailuja.

Keräsin paperit ja kerroin, että illallisella tapahtuu yllättäen murha, jota saapuu selvittämään salainen agentti. Oppilaat ovat aikaisemmin syksyllä kirjoittaneet kauhutarinoita ja tällä viikolla olemme äidinkielen tunneilla käsitelleet salapoliisikertomuksia, joten vastaavat jännittävät teemat innostavat heitä.

Valitsin kaksi paperia. Toiseen kirjoitin oppilaan kirjoittaman tekstin perään murhaaja ja toiseen salapoliisi. Tämän jälkeen sotkin paperit ja jaoin jokaiselle oppilaalla yhden paperin. Oppilaat lukivat roolinsa ja eläytyivät siihen. He järjestelivät pulpetit ravintolasaliksi ja sitten aloitimme roolipelin.

Oppilaat olivat aivan liekeissä! En muista nähneeni niin innokasta näyttelemistä! Parasta oli se, että kaikki pääsivät samaan aikaan esiintymään, osa keskeisesti, osa sivummalla, mutta kaikki samaan aikaan mukana. Turvallista ilmaisutaidon harjoittelua, leikkiä suorastaan!

Hetken kuluttua sanoin hovimestarina, että salapoliisille on puhelu aulassa, jolloin salapoliisia näyttelevä henkilö esittäytyi muille ja poistui sen jälkeen käytävään. Yhtäkkiä tuli sähkökatko ja valot sammuivat. Olin aiemmin ohjeistanut, että murhaaja käy koskettamassa jotakuta vieraista ja 5 sekuntia kosketuksen jälkeen se oppilas, jota on kosketettu, kaatuu maahan. Sitten sähköt palautuvat ja salapoliisi tulee selvittämään murhaa ja kyselemään muiden alibeja. Koko ajan näytellään omassa roolissa.

Tällä rooliharjoituksella päästään harjoittelemaan paitsi esiintymistä myös ryhmätyötaitoja, tunteiden ilmaisua, rooliin eläytymistä jne. Harjoitus vahvistaa luokan yhteishenkeä! Oppilaat innostuvat aivan varmasti! He puhuvat harjoituksesta vielä seuraavanakin päivänä.

Ryhmätyön videokuvaaminen

Syksyn kantavana teemana meillä on luokassa ollut Taitavan tiimin tunnusmerkit ja yhteistyötaitojen kehittäminen. Ajattelin, että tätä voisimme harjoitella myös toisella ilmaisutaidon harjoituksella. Muodostimme 4-5 oppilaan pienryhmiä ja sanoin, että videokuvaamme seuraavan harjoituksen, jotta oppilaat voivat analysoida, miten Taitavan tiimin tunnusmerkit toteutuvat.

Tehtävänanto oli seuraava. "Olette ryhmänne kanssa  haaksirikkoutuneena autiolla saarella. Teillä ei ole venettä, jolla pääsisitte pois. Eikä vene edes auttaisi, sillä olette niin kaukana mantereesta, että venematka on mahdoton. Viiden minuutin kuluttua saaren yli lentää lentokone. Teidän tehtävänänne on sopia, miten kiinnitätte lentokoneen huomion, jotta pääsette saarelta pois."

Oppilaat ryhtyivät ideoimaan ryhmässä ja kuvasimme heidän keskustelua ja tehtävän toteutuksen.

Ennen videoiden katsomista annoin oppilaille tarkkailutehtäviä. Ryhmätyön aihe oli oppilaille mieluinen ja heitä innostava, joten saimme jokaiselta ryhmältä erinomaiset esimerkit taitavista tiimeistä. Seuraavia asioita tarkkailimme:

• Miten tiimi käsittele haasteita?
• Vallitseeko tiimissä kunnioittava ja arvostava asenne?
• Osaako tiimi tehdä päätöksiä yhdessä?
• Kuluuko aikaa tehtävän kannalta turhiin asioihin?
• Sitoutuvatko kaikki työskentelyyn?
• Osataanko väitellä, mutta ei turhista asioista?
• Miten johtajuus otetaan?
• Ollaanko yhtenäisiä vai pomottaako joku?
• Keksitäänkö uusia oivalluksia?
• Kuunnellaanko muita?

Videoiden purun yhteydessä kannattaa korostaa rakentavan palautteen antamista ja onnistumisiin keskittymistä.

Videokuvaamista voisi jatkossakin käyttää ryhmätöissä osana työprosessin arviointia ja oppimisen dokumentointia. Kun oppilaat sopivat ryhmätöissä rooleja, esim. johtaja, kirjuri, ajanottaja (KelloKalle), kannustaja/rohkaisija, niin yksi uusi rooli voisi olla oppimisen ja ryhmätyön dokumentoija, eli videokuvaaja, joka koostaisi ryhmätyön eri vaiheista lyhyen videon. Tämä helpottaisi myös oppilaiden itsearvioinnin tekemistä.

Mightifier-metodilla mahtauttamista

Olemme viimeisen kahden kuukauden aikana hyödyntäneet luokassa Mightifier-metodia, eli luokan mahtavointia. Ohjelman parissa työskentelevä Markus Rautopuro vinkkasi minulle tästä ja pääsimme pilotoimaan ohjelmaa.

Mightifierissa annetaan palautetta 1-2 luonteenvahvuudesta.

Mightifierin ydinajatuksena on löytää hyvää jokaisen lapsen toiminnasta. Henkilökohtaisen kehityksen kannalta on arvokasta, että lapset saavat positiivista palautetta toiminnastaan ja että he ymmärtävät olevansa itse vastuussa omasta käytöksestään. Mightifierissa lapset antavat luokkakavereilleen vertaispalautetta onnistumisista päivittäisissä tilanteissa. Tavoitteena on luoda hyvinvoiva ja iloinen luokka, joka haluaa innokkaasti oppia uutta.

Aluksi rekisteröidyin ohjemaan ja tein oppilaille tunnukset. Rekisteröitymisen jälkeen sain käyttööni Mightifierin vahvuuskortit ja valmiit tuntisuunnitelmat. Olimme jo aikaisemmin käsitelleet luonteenvahvuuksia luokassa, joten pidin siksi vain kaksi johdantotuntia ennen kuin aloitimme mahtavoinnin. Oppilaat latasivat sovellukset koulun iPadeille. He saivat QR-koodilla toimivat rekisteröitymiskortit, joten oppilaiden kirjautuminen sujuu todella nopeasti, ihan muutamassa sekunnissa.

Vahvuuksien valinnan jälkeen perustellaan, miten ko. vahvuudet näkyvät kaverin onnistumisissa.

Ohjelma arpoo jokaiselle oppilaalle aina yhden luokkakaverin, jolle hän antaa palautetta. Palautetta annetaan 1-2 luonteenvahvuudesta ja oppilaan onnistumisista. Opettaja pystyy seuraamaan oppilaiden antamia palautteita ja kun kaikki ovat valmiita, opettaja julkaisee palautteet. Tämän jälkeen aloitamme yleensä toisen kierroksen ja ohjelma arpoo oppilaalle uuden luokkakaverin.

Mightiferin suositus on pitää mahtavointikierroksia kahdesti viikossa. Yhteen sessioon menee 5-10 minuuttia. Me olemme pitäneet kierroksia kaksi kertaa viikossa yleensä aina kolme kierrosta kerrallaan.

Vahvuuskortit auttavat konkretisoimaan vahvuudet oppilaille.

Oppilaat ovat pitäneet sovelluksen käytöstä ja olemme käyneet hyviä keskusteluja positiivisen palautteen voimasta. Olemme mm. opetelleet käytännön tilanteissa palautteenantoa hampurilaismallin mukaisesti:

• aluksi leipänä positiivinen palaute,
• sitten pihvinä rakentava palaute kehitysehdotuksena, ja
• lopuksi toisena leipänä vielä positiivinen kehu, jotta vastaanottajalle jää hyvä mieli ja hän haluaa lähteä tavoittelemaan kehittymistä.

Opettajan kannalta ohjelman etu on siinä, että mahtavointikierros on helppo ja nopea toteuttaa. Ei tarvitse kierrättää papereita ja arpoa oppilaspareja. Mahtavointikierroksesta tulee nopeasti rutiini. Oppilaat oppivat omista vahvuuksistaan, palautteenantamis- ja vastaanottamistaitoja, optimistista ajattelua ja empatiaa. Heidän itsetuntonsa vahvistuu. Lisäksi luokan yhteishenki vahvistuu ja yhteistyötaidot kehittyvät. Arvioisin, että tällä on myös yhteys kiusaamisen vähentymiseen.

Olemme puhuneet luokassa siitä, että positiivista palautetta ei voi antaa liikaa, kunhan se on aina rehellistä. On tärkeää oppia näkemään muissa ihmisissä ja asioissa niiden hyvät puolet. Tavoitteena voisi olla se, että yhtä rakentavaa palautetta kohden olisi aina viisi positiivista palautetta. Tämä vaatii opettajalta aika paljon ja rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei tähän kyllä aina päästä, mutta onpahan jotain mitä tavoitella.

Yksilöllisen oppimisen opetusmalli osa 2

Kerroin aiemmin blogissani, että opiskelemme matematiikan kertotaulujakson yksilöllisen oppimisen opetusmallilla. Jakso päättyi viime viikolla. Loppukyselyssä 22 oppilaasta 21 halusi jatkossakin opiskella samalla tavalla ja vain yksi palata takaisin vanhaan käytäntöön.

Oppilaiden mukaan parasta oli se, että sai edetä omaa tahtia tehtävissä eikä tarvinnut odottaa muita. Lisäksi moni piti siitä, että nyt sai työskennellä enemmän parin kanssa tai ryhmässä. Päätös jatkaa tällä opiskelutavalla oli siis helppo tehdä.

Tässä omia havaintojani siitä, mikä meni hyvin ja mitä tulemme muuttamaan.

Mikä oli hyvää?

• Oppilaiden aktiivisuus lisääntyi.
• Oppilaat työskentelivät motivoituneesti.
• Jakson loppua kohti oppilaiden vuorovaikutus lisääntyi selvästi.
• Nopeammin asiat omaksuvat oppilaat pääsivät oppitunneilla nopeasti vauhtiin.
• Monet oppilaista aloittivat työskentelyn heti, kun he palasivat välitunnilta luokkaan. Muutaman kerran kävi jopa niin, että kun tulin luokkaan, osa oppilaista oli jo lähtenyt ryhmätyötilaan tai kirjavarastoon työskentelemään, ja heitä piti etsiä.
• Opettajalle jäi enemmän aikaa auttaa niitä, jotka tarvitsivat tukea.
• Luottamuksen kehä kannusti itseohjautuvuuteen.
• Ajattelua ja oppimaan oppimista päästiin harjoittelemaan, kun opettaja ei pureskelut sisältöjä valmiiksi, vaan oppilaiden piti itse ottaa selvää, miten jokin asia lasketaan.
• Välitestien avulla opettaja pysyi kartalla oppilaan edistymisestä ja pystyi kohdentamaan tukea. Kun palautin välitestit kävin aina lyhyen keskustelun oppilaan kanssa ja siinä pystyin antamaan palautetta.

Mitä voidaan kehittää?

• Osa oppilaista jäi heti alussa muista jälkeen. Kaksi päällimmäisintä syytä olivat, että kaikki eivät heti ymmärtäneet, että kotonakin tulee työskennellä, vaikka opettaja ei erikseen anna läksyjä oppitunnin päätteeksi, ja että osa halusi laskea kaikki kirjan tehtävät ja he jumittuivat soveltaviin tehtäviin. Vanhassa opiskelumallissa kotitehtävät ovat useimmiten sellaisia, joita on samana päivänä harjoiteltu koulussa. Nyt oppilas saattoi kotona aloittaa uuden asian opiskelun, ja jos hän ei heti itse ymmärtänyt asiaa, saattoi laskeminen jumittua. Jatkossa annan oppilaille ohjeellisen aikataulun, jolla varmistetaan, että kukaan ei jää muista jälleen. Tavoite on, että jokaisella tunnilla aloitetaan uusia asia.
• Oppilaat eivät heti oivaltaneet, ettei kaverin auttaminen tarkoita valmiin vastauksen antamista. Käsittelimme aihetta aika paljon ja jakson loppua kohti tässä kyllä kehityttiin.

Päiväkirja luokan seinällä ei ollut hyvä idea.

• Päiväkirja luokan seinällä ei ollut hyvä, koska hitaammin edistyvät kokivat paineita siitä, että he olivat muita jäljessä. Tulevassa jaksossa päiväkirja onkin siirretty luokan muistikirjaan O365:een, jossa vain oppilas ja opettaja näkevät edistymisen.

Päiväkirjanäkymä, jonka vain oppilas ja opettaja näkee

• Oppilaat, jotka laskivat Champions-ryhmän tehtäviä eivät ehtineet riittävästi paneutua ongelmanratkaisutehtäviin. Yksinkertaisesti aika loppui kesken.
• Välillä tuntui, että osa oppilaista työskenteli jopa liiankin itsenäisesti. Jäin pohtimaan, että tod.näk. osa oppilaista laski edelleen liian helppoja tehtäviä. Pitää jatkossa rohkeasti tuoda mukaan muitakin tehtäviä kuin mitä oppikirjassa on.
• Kertolaskupelin kehittäminen jäi noin puolelta luokasta tekemättä, mutta tähän palaamme myöhemmin.
• Välitestit olivat osalle oppilaista liian helpot. Soveltamista ei arvioitu jakson aikana riittävästi ja tätä pitää muuttaa.
• Kukaan oppilaista ei valmistunut selvästi muita aikaisemmin, joten emme päässeet oppilasjohtoisesti toteuttamaan opiskelutavan dokumentointia videon muotoon, haastattelua ja kirjallista kyselyä. Sen sijaan opettaja toteutti kyselyn jakson arvioinnin yhteydessä.

Sain rinnakkaisluokkani opettajalta Päivi Lahti-Österbergiltä hyvän idean pitää lyhyitä kertotaulutestejä, joilla oppilaat voivat seurata omaa kehittymistään. Testi koostui n. 80 kertotaululaskusta ja teimme seitsemän kertaa saman testin ajalla yleensä heti oppitunnin alussa. Oppilaat valmistuivat eri aikaan ja he saivat itse tarkistaa oman testinsä. Jokainen oppilas piti kirjaa omasta edistymisestään: missä ajassa ehti laskea testin ja mikä oli virhemäärä. Samalla teimme siis yksinkertaisen tutkimuksen siitä, miten taidot kehittyvät, kun niitä harjoittelee. Oppilaat kokosivat jakson lopussa yhteenvedon tuloksista ja pääsimme harjoittelemaan viiva- ja pylväsdiagrammin kokoamista excelillä.

Oppilaat tekivät itselleen Excelillä taulukot kertotaulutestiensä tulosten kehittymisestä.

Jakson lopussa oppilaat

• tekivät itsearvioinnin, jossa he mm. ehdottivat itselleen kolmea arvosanaa jaksosta (perustaidot, soveltaminen ja työskentelytaidot)
• pyysivät yhdeltä luokkakaverilta vertaisarvioinnin
• vastasivat loppukyselyyn: mikä opiskelutavassa oli hyvää, mikä huonoa, mitä oppivat, millä tavalla haluavat jatkossa opiskella ja mitä aikovat jatkossa tehdä toisin
• laskivat lähtötasotestistä ne laskut, jotka eivät jakson alussa osanneet laskea / korjasivat virheet
• kokosivat välitestit yhteen
• niittasivat kaikki em. paperit yhteen ja liittivät pakettiin vielä mukaan yhteenvedon kertotaulujensa kehittymisestä.

Lopuksi kirjasin pakettiin oman arvioni. Oppilaillani on vahva ja terve itsetunto, sillä lähtökohtaisesti melkein kaikki ehdottivat itselleen hieman parempaa arvosanaa kuin mihin itse päädyin, mutta tästä saimme hyvät keskustelut aikaiseksi.

Projekteja

Juho Norrena on erikoistunut oppilaiden laaja-alaisen osaamisen edistämiseen. Olen saanut Juholta paljon syötteitä opetustyöni kehittämiseksi. Hyvä keino opettajalle lähestyä laaja-alaisen osaamisen tavoitteita on toteuttaa luokassa erilaisia projekteja ja ryhmätöitä.

Kun suunnittelen projektin, pyrin sisällyttämään siihen useamman osa-alueen kehittämistä.

Olen opettanut, että projektissa on erilaisia vaiheita.

1. Aloitusvaiheessa sovitaan projektin aihe, muodostetaan ryhmä tai sovitaan yksilötyöskentelystä, asetetaan tavoitteet, sovitaan työvälineistä ja aikataulusta. Tässä vaiheessa yleensä täytetään projektikortti.
2. Tiedonhaussa oppilaat etsivät tietoa monipuolisesti. Ensiksi mietitään mitä tiedetään etukäteen aiheesta. Toiseksi pohditaan mitä kuvitelmia tulee varmistaa. Kolmanneksi asetetaan kysymyksiä, joita aikoo selvittää. Sitten etsitään tietoa. Olen yrittänyt painottaa, että tietoa voi hankkia monella eri tavalla: kirjoista, Internetistä, haastattelemalla, tutkimalla tai tutustumalla itse asiaan. Tietoa on paljon ja sitä pitää jäsentää. Pitää miettiä, mikä on olennaista, ja mitä pitää karsia. Opetussuunnitelman tuki- ja oheismateriaaleissa on tiedonhallintataitojen opetussuunnitelma, joka antaa opeukseen vinkkejä.
3. Soveltamisessa päätetään mitä tiedolla tehdään. Sitä voi yhdistää aikaisemmin opittuun tai sitä voi hyödyntää suunnittelemalla jonkin oman tuotoksen, esim. oman esityksen (kirjallisen, suullisen tai digitaalisen), videon, näytelmän, tietotekstin tai laulun. Olennaista on, että soveltamisvaiheessa päästään syväoppimisen tasolle.
4. Esittämisvaiheessa oppilaat esittävät oman tuotoksensa. Se voi olla opetustuokio muille, videon ensi-ilta tai digitaalisen esityksen näyttäminen. Olen korostanut oppilaille, että esittämisvaiheessa olisi myös hyvä olla jokin lyhyt toiminnallinen osuus, jolla muut oppilaat ja kuulijat saadaan aktivoitua, esim. tietovisa, jokin tehtävä tai harjoitus.
5. Projekti päättyy arviointiin. Oppilaat tekevät itsearvioinnin ja pyytävät ryhmän jäseneltä vertaisarvioinnin. Tässä vaiheessa käytetään yleensä arviointilomaketta.

Projektikansioita ja portfolioita

Valmiit tuotokset kootaan projektikansioihin jakamista, muokkaamista, jatkotyöstämistä ja arvioimista varten. Meillä on useampia projektikansioita, jotta oppilaat oppivat käyttämään monipuolisesti eri välineitä. Alakoulussa mielestäni juuri portfolioiden monipuolisuus on tärkeämpää kuin vain yhden kansion rakentaminen. Paperit kokoamme luokassa oleviin projektikansioihin ja digitaaliset tuotokset luokan muistikirjaan, joka on pilvessä. Lisäksi meillä on luokkahuone Fronterissa, jossa kullakin oppiaineella on oma huoneensa.

IPadeilla tehtyjä töitä palautamme myös Showbiessa, koska se on kätevä sovellus. Videot tallennamme luokkamme Youtube-kanavalle. Riippuen työtavasta oppilaat valitsevat heille sopivimman työympäristön ja tallennuspaikan.

Oppilaat pitävät itse kirjaa siitä, mitkä ovat heidän TOP3-projektinsa, eli projektit, jotka onnistuivat parhaiten. Nämä he saavat tuoda mukaan tammikuussa käytäviin arviointikeskusteluihin. Olen huomannut, että kun oppilaat pitävät mielessä omat TOP3-projektinsa, saadaan suunnattua huomiota niihin tilanteisiin, joissa oppilaat ovat onnistuneet. Omien projektien keskinäinen vertaaminen kannustaa parantamaan suorituksia.

Luottamuksen kehä

Opiskelussa hyödynnämme Luottamuksen kehää. Sisäkehällä olevat opiskelevat opettajan ohjeiden mukaisesti luokassa. Toisella kehällä oppilas saa päättää itse, mitä tekee, saa valita työvälineet ja työskennellä myös luokan ulkopuolella. Ulkokehällä olevat saavat vastata kaikesta, valita projektin aiheen, työvälineet ja tehdä omin päin. Välillä opettaja antaa oppilaille teeman. Tällä viikolla aloitamme pienen projektin, jonka aiheena on luolamaalaukset. Ryhmätyöt ovat hyviä oppimismahdollisuuksia niille oppilaille, jotka ovat vielä sisäkehällä. He pääsevät näkemään muiden itseohjautuvaa työskentelyä ja saavat ryhmänsä jäseniltä ohjausta ja hyvää esimerkkiä.

Itseohjautuvuutta parhaimmillaan

Ulkokehällä olevat saavat päättää projektista hyvin itsenäisesti. Yleensä he aloittavat ideointivaiheen luokan ulkopuolella esim. käytävässä, ryhmätyötilassa, kirjavarastossa tai ruokalassa. Ohjeistan oppilaita asettamaan tavoitteita, täyttämään projektikortin, kokoamaan ennakkokäsitykset/hypoteesit, pohtimaan kysymyksiä, valitsemaan toteutustavan ja miettimään, mitä materiaaleja he tarvitsevat. Ohjaan tarvittaessa eteenpäin, mutta monesti oppilaat voivat edetä hyvinkin itsenäisesti tähän vaiheeseen asti. Olennaista on varata aikaa suunnittelutyölle.

Tämän jälkeen otan yleensä ryhmän jäsenet kasaan, ja he esittelevät minulle suunnitelmansa tai jakavat sen pilvessä. Kysyn täsmentäviä kysymyksiä. Joskus ryhmä palaa suunnitteluvaiheeseen. Lopuksi sovimme aikataulusta. Yleensä kysyn oppilailta, kuinka paljon he itse arvelevat, että projektiin tarvitaan aikaa. Oppilaat sitoutuvat yleensä itse asettamaansa aikatauluun paremmin kuin opettajan asettamaan. Isommissa useita viikkoja kestävissä projekteissa oppilaat pitävät suunnittelukokouksia pienryhmissä ja niistä he kirjoittavat kokouspöytäkirjat, jotka jaamme luokan muistikirjassa.

Keskeistä sanastoa

Kun teemme projektia jostain ilmiöstä, oppilaat kirjaavat ylös kaikki sanat, jotka liittyvät keskeisesti ilmiöön. Lisäksi he kirjaavat ylös sanat, jotka he oppivat projektin aikana tai jotka olivat heille alussa vieraita. Joissain projekteissa oppilaat saavat jo tehtävänannossa listan keskeisistä käsitteistä. Projektin kirjallisessa tuotoksessa tulee olla yksi sivu/dia, jossa keskeiset sanat on selitetty. Esitysvaiheessa oppilaat selittävät muille sanaston. Tällä pyrimme nostamaan esille tutkittavalle ilmiölle ominaisia käsitteitä ja auttamaan erityisesti S2-oppilaita.

Eheyttävää opetusta

Projektiryhmät valmistuvat yleensä eri aikoihin. Valmistuneita ryhmiä ohjeistan yleensä pohtimaan, mitä aiheeseen liittyvää he voisivat opiskella toisessa oppiaineessa. Esim. viime vuonna eräs ryhmä, joka oli biologian ihmisjaksossa opiskellut ihmisen lihaksia, päätti vielä tutkia voimaharjoittelua. He valmistivat muulle luokalle kuntopiirin, jonka teimme liikuntatunnilla, ja siinä he hienosti kertoivat, mitä lihaksia milläkin liikkeellä kehitettiin.

Mitä seuraavaksi?

Olen uuden luokkani kanssa pari ensimmäistä kuukautta pääasiassa antanut oppilaiden itse valita työskentelevätkö he itsenäisesti vaiko ryhmissä. Samalla olen tarkkaillut ryhmien muodostumista ja saanut arvokasta tietoa oppilaista. Olemme käyneet luokassa hyviä keskusteluja siitä, miksi osa työskentelee mieluummin yksin ja osa ryhmissä.

Nyt syysloman jälkeen tulemme enemmän työskentelemään vaihtelevissa ryhmissä, jotta oppilaat saavat uusia oppimiskokemuksia. He oppivat, että kaikki eivät aina ole samaa mieltä ja että hommat eivät aina mene niin kuin on itse kuvitellut. Olemme harjoitelleet neuvottelutaitoa, äänestystä ja mahdollisuutta päättää kahden hyvän vaihtoehdon välillä arpomalla. Hyödynnämme myös ryhmissä etukäteen jaettuja rooleja. Perusroolit ovat pomo, kirjuri, ajanottaja ja rohkaisija/kannustaja. Rohkaisijan roolia olen korostanut, jotta oppilaat oppivat huomioimaan ryhmän kaikkia jäseniä. Rooleja vaihdellaan.

Projekteja voi olla useampia käynnissä samaan aikaan. Tällä hetkellä meillä on käynnissä kaksi projektia:

1. Kauhutarina -projekti alkoi sillä, että kävimme Sellosalissa katsomassa englanninkielisen Frankenstein-näytelmän. Ennen näytelmää olimme ennakkomateriaalin avulla tutustuneet Frankensteinin kertomukseen, miettineet kauhuteemaan liittyviä sanoja ja opetelleet näytelmän englanninkielisiä avainsanoja. Katsottuamme näytelmän purimme sen koululla kohtauksiin ja teimme siitä käsikirjoituksen. Näytelmä toimi inspiraationa kauhutarinoiden kirjoittamiselle. Tarinoita suunniteltiin ja ideoitiin pari oppituntia, koska halusin, että tällä kertaa kirjoitetuista tarinoista tulee hieman normaalia pidempiä ja juonellisempia. Tällä viikolla saamme kirjoittamisvaiheen valmiiksi. Osa oppilaista kirjoittaa tarinaa yksin ja osa ryhmissä, mutta projekti päättyy ensi viikolla ryhmätyöhön, jossa oppilasryhmä valitsee yhden kauhutarinan, jolle he suunnittelevat ääniefektit. He nauhoittavat tarinan efekteineen ja tuotokset kuunnellaan projektin päätöstilaisuudessa Kauhukoulupäivässä.

2. Toinen projekti liittyy uskonnon opetukseen ja kuuteen eri kertomukseen Jeesuksen elämästä. Oppilaat tekevät kertomuksista projektin, jossa he valmistavat

• kertomuksesta ja sen opetuksesta kirjoitetun tiivistelmän,
• jonkin sähköisesti palautettavan kirjallisen tuotoksen, johon he ovat liittäneet itse valmistamansa ja digitaalisen muotoon siirtämänsä kuvan; sekä
• jonkin muulle luokalle esitettävän osuuden, esim. video, näytelmä tai stillkuva

Kaiken muun oppilaat saavat päättää itse. Ajatus on, että oppilaat oivaltavat ryhmätyön keskeisen idean. Kun sovitaan hyvin työnjaosta, useampi asia edistyy samaan aikaan yhteiseksi hyväksi. Työympäristönä oppilaat käyttävät pilvessä jaettua asiakirjaa.

Uskonnon projektin työympäristönä käytämme luokan muistikirjaa.

Digiloikkaa

Tämän syksyn kuuma peruna opetuskeskusteluissa on ollut koulujen digiloikka. Se on ollut vahvasti esillä eri medioissa ja ansaitsee siksi oman kirjoituksen. Teemaan liittyy paljon tunnetta, ja ajattelin siksi, että lähestyn asiaa mahdollisimman käytännönläheisesti kertomalla, mitä tieto- ja viestintäteknologian (TVT) asioita olen itse hyödyntänyt opetustyössäni.

Oman digiloikkani harjoittelu alkoi vuonna 2012, kun saimme silloiseen kouluumme joitain kymmeniä Surfaceja perinteisten pöytätietokoneiden rinnalle. Sitä ennen TVT opetuksessani oli käytännössä vain tiedonhakua, omien tuotosten tekoa, vähän valokuvaamista ja Opit-pelien pelaamista. Joihinkin kokeiluihin esim. legorobottien ohjelmointiin osallistuin, mutta se ei tullut aktiivisempaan käyttöön. SmartBoardia hyödynsin jonkin verran, mutta en vielä silloin tajunnut sen mahdollisuuksia tai osannut hakeutua koulutukseen.

Digitalisaatio - siis mitä?

Digitalisaatio on uusiutumista ja asioiden tekemistä uudella tavalla digiteknologian avulla ja kanssa. Digitaalisuus on työväline, joka mahdollistaa perustoiminnan tekemisen - koulun ja oppilaiden osalta siis oppimisen - viisaammin ja paremmin.

TVT

• tuo oppimiseen kokemuksellisuutta, pelillisyyttä ja leikillisyyttä sekä tukee oppilaan yksilöllisiä vahvuuksia ja oppimisen eheyttä
• mahdollistaa verkostoitumisen ja oppimiskokemusten jakamisen
• antaa paljon mahdollisuuksia tiedon soveltamiseen ja sitä kautta syväoppimiseen
• on oppimisen kohde ja väline

TVT on osa laaja-alaista osaamista

Uudessa OPS:ssa koulun toiminnan punainen lanka on oppilaiden laaja-alaisen osaamisen kehittäminen. Laaja-alaisella osaamiselle tarkoitetaan tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaa kokonaisuutta.

Laaja-alainen osaaminen on jaettu seitsemään osa-alueeseen

Espoossa on päätetty erityisesti painottaa näistä kolmea, joista yksi on tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen. TVT-osaaminen voidaan jakaa neljään pääalueeseen:

1. Käytännön taidot ja oma tuottaminen
2. Vastuullinen ja turvallinen toiminta
3. Tiedonhallinta sekä tutkiva ja luova työskentely
4. Vuorovaikutus ja verkostoituminen

Juho Norrena piti espoolaisille opettajille viime viikolla koulutusta siitä, mitä yksittäinen opettaja voi tehdä, jotta oppilaan laaja-alainen osaaminen edistyy. Juho pyysi meitä hyvien apukysymystensä avulla pohtimaan

• miten se näkyy omassa työssämme / opetuksessa, ja
• miten se näkyy / ilmenee oppilaan toiminnassa.

Päätin, että TVT:n osalta lähestyn kysymystä kirjaamalla ensin ylös sellaiset asiat, ohjelmat tai sovellukset, jotka olen viimeisen neljän vuoden aikana ottanut käyttöön ja jotka edelleen ovat osa opetustyötäni. Jokaiselle vuodelle tuli 6-8 asiaa.

Kirjoitin myös ne perustaidot, jotka mielestäni tulee opettaa, jotta voidaan ennaltaehkäistä myöhemmin eteen tulevia haasteita. Olen huomannut, että oppilaat osaavat kyllä pelata ja käyttää hyvin puhelimen sovelluksia, mutta yleensä esim. tiedostojen hallinta, tekstin muokkaaminen, tulostimen asentaminen tai vastaavat taidot ovat oppilailla heikommat.

Jaottelin kaikki kirjoittamani asiat tieto- ja viestintäteknologian neljän pääalueen alle, jotta näin mitä painotan ja mitä pitäisi muuttaa opetustyössäni. Monta asiaa olisi voinut mennä useamman kohdan alle, mutta selkeyden vuoksi kirjoitin asian vain yhden kerran. Kaikkia neljää TVT:n pääaluettakin opetetaan usein samaan aikaan.

1. Käytännön taidot ja oma tuottaminen

• Word, PowerPoint, Publisher ja tekstin muokkaaminen näillä
• Valokuvaaminen, kuvien tallentaminen, muokkaaminen ja liittäminen työhön
• Tiedostojen hallinta, tallentaminen, kansiorakenne ja alakansioiden tekeminen
• Tulostaminen ja tulostimen asentaminen
• QR-koodien tekeminen - näillä saadaan tehtyä kivoja tehtäväratoja koulun käytävään.
• Kahoot-tietovisoja olen tehnyt itse ja opettanut oppilaat tekemään toisilleen.

Oppilaat tekivät toisilleen Kahoot-tietovisoja ja näitä pelattiin oppituntien alussa.

• Videoiden editointia iMoviella - tätä teemme paljon. Välillä annan oppilaille lyhyitä 10min kuvaustehtäviä, jotka näytämme heti luokassa ja välillä teemme pitkiä elokuvia, joihin käytämme useita oppitunteja.
• AppleTV:n käyttö on helpottanut käytännön toteutusta, kun voi peilata oppilaan näytön suoraan valkotaululle. Muitakin vaihtoehtoja tähän toki on.
• Morfo-sovelluksella olemme muokanneet ihmisen kasvoja ja liittäneet niihin ääntä, esim. julkisuuden henkilö saadaan puhumaan esim. ruotsia nauhoittamalla valokuvaan omaa puhetta. Morfo-sovelluksella saadaa kivaa vaihtelua kielten opiskeluun.

Morfo-sovelluksella kuvaan voi liittää ääntä.

• Omia tuotoksia olemme myös tehneet Pages- ja KeyNote-sovelluksella.
• Animaatioiden tekoa StopMotion-sovelluksella
• Koodaamista Scratch Jr. ja Cargo Botilla
• Seppo on alusta oppimispelien tekemiseen ja tätä kokeilemme nykyisessä koulussani tänä vuonna.

2. Vastuullinen ja turvallinen toiminta

• Tietokoneen käynnistäminen ja sulkeminen, kirjautuminen, käyttäjätunnusten ja salasanojen hallinnointi
• Fronterin keskustelupalstat ja sähköisten kokeiden tekeminen Fronterissa
• TypingMasterilla olemme harjoitelleet 10-sormijärjestelmällä kirjoittamista.
• Luokan oma Google- ja Youtube-tili

3. Tiedonhallinta sekä tutkiva ja luova työskentely

• Tiedonhallintataidot, kuten tiedonhakua, tiedon luotettavuuden arvioimista ja lähteiden merkitsemistä.
• Omien tuotosten tekemistä monipuolisesti eri välineillä.
• Sähköisiä oppimismateriaaleja ja oppimispelejä 6. luokan ruotsin opetuksessa (Otavan Megafon-sarja)
• Sanomapron Bingel-tehtäviä pelaamme aina välillä ja näitä oppilaat voivat pelata kotonakin.

Opettaja voi Bingelissä seurata, miten oppilaat edistyvät tehtävissä.

• Käsityön itsearviointeja ja töiden dokumentointia olemme tehneet Fronterin arviointityökalulla.

4. Vuorovaikutus ja verkostoituminen

• S-postin käyttöä
• Käsitekarttojen tekemistä ja yhteisöllistä tiedonrakentamista Popplet Litella, Flinga- ja Padlet-sovelluksilla

Oppilaat kirjoittivat lypsylehmästä oppimiaan asioita Flinga-sovellukseen.

Oppilaat valmistivat oman Padletin historian tunnilla ja se upotettiin luokan Fronter-huoneeseen myöhempää käyttöä varten.

• Fronteriin olemme luoneet oman sähköisen luokkahuoneen ja koonneet materiaalia myöhempää käyttöä varten. Palautuskansio, tehtävätyökalut ja keskustelupalstat ovat myös käytössä. Lisäksi olemme kirjoittaneet Fronterissa luokan blogia ja oppimispäiväkirjoja. Olemme upottaneet Padletteja Fronteriin ja hyödyntäneet FronterAppia kuvien ja tiedostojen siirtämisessä iPadeilta Fronteriin.

Fronterissa on sähköinen luokkahuone ja siellä jokaiselle oppiaineelle oma huoneensa.

• TodaysMeetillä olemme käyneet keskusteluja.
• Yritän opettaa oppilaille ongelmanratkaisua ja sitä, että he eivät heti kohdatessaan ongelman pyydä minulta apua, vaan yrittävät itse ratkaista asian. Myös luokkakaverilta oppiminen on tärkeää ja työskentelemme usein pareina tai niin, että osa oppilaista toimii apuopettajina.
• Fronterin ILP- (Iindividual learning plan) - työkalua minun on tarkoitus kokeilla tämän vuoden aikana.
• Office365 pilvipalvelun otimme äskettäin käyttöön, ja siellä uusina ohjelmina OneNote ja OneDrive töiden jakamiseen. Töiden jakaminen, vanhoihin töihin palaaminen ja niiden jatkotyöstäminen on keskeinen osa digitalisaation tuomista hyödyistä.

Oppilaat voivat jakaa omia töitään Pilvipalvelussa.

Voi olla, että unohdin jotain. Olen kuullut ja nähnyt monia muitakin mielenkiintoisia sovelluksia, mutta kaikkea ei voi heti ottaa käyttöön. Korostan vielä, että edellä mainittu on kaikki neljän vuoden aikana aloitettua. Digiloikkaa ei oteta hetkessä. Rehtori Jari Hilden mainitsi termin digihiippailu. Pikku hiljaa kokeillaan uutta, hyvät asiat kertaantuvat ja yhtäkkiä huomataan, että aika monta uutta asiaa on jo käytössä.

Vinkkini digiloikkaa varten

1. Ota käyttöön vain sellaista, joka palvelee oppimista.
2. Valitse vuosittain vain muutama uusi juttu, jota ryhdyt kokeilemaan. Kaikkea uutta ei tarvitse heti ottaa omaan työhön.
3. Havainnoi mitä muut opettajat tekevät. Pyydä heiltä apua. Menkää useampi opettaja samaan koulutukseen.
4. Anna oppilaiden opettaa sinua ja toisiaan.
5. Kirjaa saamasi ohjeet muistiin, jotta sinun on helpompi kokeilla itse.
6. Tallenna ja dokumentoi tekemäsi työ hyvin, jotta voit hyödyntää sitä uudestaan ilman ylimääräistä työtä/valmistelua.
7. Hyväksy, että virheitä tapahtuu ja tulee epäonnistumisia. Jos jokin laite ei toimi, niin oppilaat oppivat kuitenkin kärsivällisyyttä ja pettymyksen käsittelyä.
8. Ole ennakkoluuloton ja kokeile rohkeasti.