Todistus hampurilaisena

Joulutodistus tai oikeastaan sen korvaaminen arviointikeskustelulla on puhututtanut viime päivinä. On käyty keskustelua siitä, tarvitaanko todistusta ja minkälaisen sen tulisi olla. Annetaanko arvio numeroilla vaiko sanallisena palautteena?

Omassa koulussani kuudesluokkalaiset saavat tällä viikolla todistuksen, mutta muuten arviointi tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen alkavissa arviointikeskusteluissa. Näihin osallistuvat oppilas, huoltaja(-t) ja opettaja.

Heli Hämäläinen heitti ilmaan idean siitä, että oppilaat laatisivat itse oman todistuksensa. Tämä voisi olla CV, oppimispäiväkirja tai osaamisportfolio.

Päätin kokeilla tätä omien nelosluokkalaisteni kanssa ja varasin tähän aikaa koko viimeisen kouluviikon. Tavoitteiksi asetimme seuraavat asiat:

• Tutustutaan opetussuunnitelmaan
• Luokitellaan mitkä asiat ovat opetussuunnitelmassa keskeisiä
• Tehdään itsearviointia syksyn opiskelusta ja oppimisesta
• Opitaan hampurilaismalli palautteenantotapana, eli aluksi positiivinen palaute (1. leipä), sitten rakentava palaute (pihvi) ja lopuksi positiivinen palaute (2. leipä)
• Kirjoitetaan itselle todistus

Olen puhunut oppilaille paljon oppimisen tavoitteista, niiden asettamisesta ja arvioimisesta. Kirjoitin aiemmin blogissani Tavoitetaulusta. Itse OPS:a emme ole kuitenkaan lukeneet yhdessä. OPS:ssa on paljon haasteellista sisältöä 4. luokkalaisille, mutta olennaisempaa kuin sisältöjen ymmärtäminen on se, että oppilaat ymmärtävät oppimistavoitteiden merkityksen osana opiskelua.

Hampurilaismallin liitin mukaan, koska meidän syksyn kantava teema luokassa on ollut positiivinen puhe, esim.

• positiivisen palautteen antaminen,
• onnistumisiin ja vahvuuksiin keskittyminen,
• hyvän näkeminen toisissa ja hyvän ajatteleminen toisista, ja
• rakentava vuorovaikutus yleisesti

Hampurilaismallin sijasta palautteenannon asiantuntijat suosivat nykyään 5+1 mallia, eli yhtä rakentavaa palautetta kohden tulisi olla viisi positiivista asiaa. Päätin kuitenkin ottaa hampurilaismallin käyttöön, koska se ohjaa konkreettisesti oppilaita kiinnittämään enemmän huomiota hyvin kuin huonosti sujuneisiin asioihin.

Oppilaiden tekemiä hampurilaisia

Työvaiheet

Aluksi muodostimme kolme ryhmää:

• Ryhmä 1 jakoi keskenään oppiaineet. Jokainen oppilas tutustui yhden oppiaineen 4. luokan OPS:iin ja kirjasi siitä 5-10 keskeistä asiaa, jotka nousevat esiin. Tuotokset olivat 4. luokkalaisten näköisiä ja oppilaat oivalsivat monia OPS:n tavoitteita.
• Ryhmä 2 jakoi keskenään oppiaineet. Jokainen oppilas kävi läpi oman oppiaineensa tämän syksyn oppikirjat ja vihkot, ja kirjasi 5-10 keskeistä asiaa, joita olemme syksyn aikana opiskelleet. Tämä onnistui pääosin erittäin hyvin.
• Ryhmä 3 puolestaan kirjasi ylös kaikki syksyn aikana toteutetut isommat tai pienemmät projektit ja muut luokan arkeen liittyvät asiat, jotka ovat jääneet mieleen. Tähän listaan tuli hämmästyttävän monta asiaa, lähes 30.

Työskentely-ympäristönä käytimme O365 ja ryhmät jakoivat tuotoksensa minulle, jonka jälkeen kokosin ne luokkamme muistikirjaan. Samaan aikaan oppilaat askartelivat ja piirsivät itselleen hampurilaiset.

Lisää oppilaiden tekemiä hampurilaisia

Tämän jälkeen aloitimme varsinaisten todistusten kirjoittamisen. Ohjeena oli ensin tutustua ryhmätöiden tuotoksiin ja sitten kirjoittaa seuraavat kolme osiota:

1. leipä = positiivinen palaute katse suunnattuna taaksepäin

• Mikä on mennyt hyvin?
• Mitä olet oppinut?
• Mitä olet oppinut vahvuuksistasi?
• Omat TOP3-projektit, eli mitkä projektit ovat onnistuneet parhaiten? Tavoitteena on kiinnittää oppilaan huomio hänen parhaimpiin projekteihinsa, jotta hän voi hyödyntää niissä oppimiaan asioita tulevissa projekteissa.

pihvi = rakentava palaute

• Missä voit parantaa?
• Mitä olisit halunnut tehdä toisin?

2. leipä = positiivinen palaute katse suunnattuna eteenpäin

• Missä aiot parantaa?
• Aseta tavoitteita ja kirjoita toimenpiteitä. Mieti mitä hyötyä tavoitteen saavuttamisesta on sinulle tai luokkakavereillesi.
• Mitä vahvuuksia voit hyödyntää, jotta onnistut?

Lopuksi dokumentoimme syksyn aikana tehtyjä töitä valokuvien muotoon ja liitimme ne todistukseen. Ohjeet olivat:

• Ota valokuva vihkosi tai oppikirjasi sivulta, johon olet erityisen tyytyväinen, siisti käsiala tai jokin haasteellinen tehtävä, jonka sait ratkaistua. 
• Ota valokuva sellaisista töitä, joista olet erityisen ylpeä.
• Ota valokuva työskentelytaitojen itsearviointilomakkeesta (tämä on koko koulun yhteinen lomake)

Oppilaat kirjoittivat todistuksensa O365:ssa, jakoivat sen tekemällä linkistä QR-koodin ja liimasivat koodin oman hampurilaisensa päälle tai takapuolelle. Yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin oppilaat pystyivät pohtimaan omaa oppimistaan ja asettamaan tavoitteita. Tarkoitus on arviointikeskusteluissa keskustella todistuksesta ja täydentää siitä. Lisäksi kevätlukukauden viimeisellä viikolla jatkamme todistuksen täydentämistä laajemmin ja pikku hiljaa oppilaille syntyy oma osaamisportfolio.

Ilmaisutaitoa ei sovi unohtaa

Tajusin jokin aika sitten, että olen tämän syksyn aikana uuden luokkani kanssa painottanut opetuksessa aika paljon yksilöllistä oppimista, ryhmätyötä sekä tieto- ja viestintäteknologiaa. Ilmaisutaidon harjoitukset, joita olen aikaisemmin teettänyt suht paljon, ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Lukuvuotta on onneksi vielä yli puolet jäljellä, joten tässä on aikaa korjata tilanne.

Päätin, että kokeilen kahta uutta harjoitusta, joita en aikaisemmin ole käyttänyt.

Roolipelidraamaa

Ensimmäinen näistä oli roolipelin tapainen draamaharjoitus. Aluksi kerroin oppilaille tilannekuvan. "Kohta alkaa hienot illalliset, joihin osallistuu erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista. Minä olen hovimestari ja te näyttelette vieraita."

Sitten annoin jokaiselle oppilaalle paperin ja ohjeistin heitä kirjoittamaan kuvailun yhdestä vieraasta. Opastuksena annoin vielä seuraavat asiat: nimi, ikä, ammatti, outo tapa, syy miksi on tullut illalliselle, mitä henkilö on tehnyt ennen illalliselle tuloa jne. Oppilaat innostuivat tehtävästä ja kaikki kirjoittivat antaumuksella kuvailuja.

Keräsin paperit ja kerroin, että illallisella tapahtuu yllättäen murha, jota saapuu selvittämään salainen agentti. Oppilaat ovat aikaisemmin syksyllä kirjoittaneet kauhutarinoita ja tällä viikolla olemme äidinkielen tunneilla käsitelleet salapoliisikertomuksia, joten vastaavat jännittävät teemat innostavat heitä.

Valitsin kaksi paperia. Toiseen kirjoitin oppilaan kirjoittaman tekstin perään murhaaja ja toiseen salapoliisi. Tämän jälkeen sotkin paperit ja jaoin jokaiselle oppilaalla yhden paperin. Oppilaat lukivat roolinsa ja eläytyivät siihen. He järjestelivät pulpetit ravintolasaliksi ja sitten aloitimme roolipelin.

Oppilaat olivat aivan liekeissä! En muista nähneeni niin innokasta näyttelemistä! Parasta oli se, että kaikki pääsivät samaan aikaan esiintymään, osa keskeisesti, osa sivummalla, mutta kaikki samaan aikaan mukana. Turvallista ilmaisutaidon harjoittelua, leikkiä suorastaan!

Hetken kuluttua sanoin hovimestarina, että salapoliisille on puhelu aulassa, jolloin salapoliisia näyttelevä henkilö esittäytyi muille ja poistui sen jälkeen käytävään. Yhtäkkiä tuli sähkökatko ja valot sammuivat. Olin aiemmin ohjeistanut, että murhaaja käy koskettamassa jotakuta vieraista ja 5 sekuntia kosketuksen jälkeen se oppilas, jota on kosketettu, kaatuu maahan. Sitten sähköt palautuvat ja salapoliisi tulee selvittämään murhaa ja kyselemään muiden alibeja. Koko ajan näytellään omassa roolissa.

Tällä rooliharjoituksella päästään harjoittelemaan paitsi esiintymistä myös ryhmätyötaitoja, tunteiden ilmaisua, rooliin eläytymistä jne. Harjoitus vahvistaa luokan yhteishenkeä! Oppilaat innostuvat aivan varmasti! He puhuvat harjoituksesta vielä seuraavanakin päivänä.

Ryhmätyön videokuvaaminen

Syksyn kantavana teemana meillä on luokassa ollut Taitavan tiimin tunnusmerkit ja yhteistyötaitojen kehittäminen. Ajattelin, että tätä voisimme harjoitella myös toisella ilmaisutaidon harjoituksella. Muodostimme 4-5 oppilaan pienryhmiä ja sanoin, että videokuvaamme seuraavan harjoituksen, jotta oppilaat voivat analysoida, miten Taitavan tiimin tunnusmerkit toteutuvat.

Tehtävänanto oli seuraava. "Olette ryhmänne kanssa  haaksirikkoutuneena autiolla saarella. Teillä ei ole venettä, jolla pääsisitte pois. Eikä vene edes auttaisi, sillä olette niin kaukana mantereesta, että venematka on mahdoton. Viiden minuutin kuluttua saaren yli lentää lentokone. Teidän tehtävänänne on sopia, miten kiinnitätte lentokoneen huomion, jotta pääsette saarelta pois."

Oppilaat ryhtyivät ideoimaan ryhmässä ja kuvasimme heidän keskustelua ja tehtävän toteutuksen.

Ennen videoiden katsomista annoin oppilaille tarkkailutehtäviä. Ryhmätyön aihe oli oppilaille mieluinen ja heitä innostava, joten saimme jokaiselta ryhmältä erinomaiset esimerkit taitavista tiimeistä. Seuraavia asioita tarkkailimme:

• Miten tiimi käsittele haasteita?
• Vallitseeko tiimissä kunnioittava ja arvostava asenne?
• Osaako tiimi tehdä päätöksiä yhdessä?
• Kuluuko aikaa tehtävän kannalta turhiin asioihin?
• Sitoutuvatko kaikki työskentelyyn?
• Osataanko väitellä, mutta ei turhista asioista?
• Miten johtajuus otetaan?
• Ollaanko yhtenäisiä vai pomottaako joku?
• Keksitäänkö uusia oivalluksia?
• Kuunnellaanko muita?

Videoiden purun yhteydessä kannattaa korostaa rakentavan palautteen antamista ja onnistumisiin keskittymistä.

Videokuvaamista voisi jatkossakin käyttää ryhmätöissä osana työprosessin arviointia ja oppimisen dokumentointia. Kun oppilaat sopivat ryhmätöissä rooleja, esim. johtaja, kirjuri, ajanottaja (KelloKalle), kannustaja/rohkaisija, niin yksi uusi rooli voisi olla oppimisen ja ryhmätyön dokumentoija, eli videokuvaaja, joka koostaisi ryhmätyön eri vaiheista lyhyen videon. Tämä helpottaisi myös oppilaiden itsearvioinnin tekemistä.

Mightifier-metodilla mahtauttamista

Olemme viimeisen kahden kuukauden aikana hyödyntäneet luokassa Mightifier-metodia, eli luokan mahtavointia. Ohjelman parissa työskentelevä Markus Rautopuro vinkkasi minulle tästä ja pääsimme pilotoimaan ohjelmaa.

Mightifierissa annetaan palautetta 1-2 luonteenvahvuudesta.

Mightifierin ydinajatuksena on löytää hyvää jokaisen lapsen toiminnasta. Henkilökohtaisen kehityksen kannalta on arvokasta, että lapset saavat positiivista palautetta toiminnastaan ja että he ymmärtävät olevansa itse vastuussa omasta käytöksestään. Mightifierissa lapset antavat luokkakavereilleen vertaispalautetta onnistumisista päivittäisissä tilanteissa. Tavoitteena on luoda hyvinvoiva ja iloinen luokka, joka haluaa innokkaasti oppia uutta.

Aluksi rekisteröidyin ohjemaan ja tein oppilaille tunnukset. Rekisteröitymisen jälkeen sain käyttööni Mightifierin vahvuuskortit ja valmiit tuntisuunnitelmat. Olimme jo aikaisemmin käsitelleet luonteenvahvuuksia luokassa, joten pidin siksi vain kaksi johdantotuntia ennen kuin aloitimme mahtavoinnin. Oppilaat latasivat sovellukset koulun iPadeille. He saivat QR-koodilla toimivat rekisteröitymiskortit, joten oppilaiden kirjautuminen sujuu todella nopeasti, ihan muutamassa sekunnissa.

Vahvuuksien valinnan jälkeen perustellaan, miten ko. vahvuudet näkyvät kaverin onnistumisissa.

Ohjelma arpoo jokaiselle oppilaalle aina yhden luokkakaverin, jolle hän antaa palautetta. Palautetta annetaan 1-2 luonteenvahvuudesta ja oppilaan onnistumisista. Opettaja pystyy seuraamaan oppilaiden antamia palautteita ja kun kaikki ovat valmiita, opettaja julkaisee palautteet. Tämän jälkeen aloitamme yleensä toisen kierroksen ja ohjelma arpoo oppilaalle uuden luokkakaverin.

Mightiferin suositus on pitää mahtavointikierroksia kahdesti viikossa. Yhteen sessioon menee 5-10 minuuttia. Me olemme pitäneet kierroksia kaksi kertaa viikossa yleensä aina kolme kierrosta kerrallaan.

Vahvuuskortit auttavat konkretisoimaan vahvuudet oppilaille.

Oppilaat ovat pitäneet sovelluksen käytöstä ja olemme käyneet hyviä keskusteluja positiivisen palautteen voimasta. Olemme mm. opetelleet käytännön tilanteissa palautteenantoa hampurilaismallin mukaisesti:

• aluksi leipänä positiivinen palaute,
• sitten pihvinä rakentava palaute kehitysehdotuksena, ja
• lopuksi toisena leipänä vielä positiivinen kehu, jotta vastaanottajalle jää hyvä mieli ja hän haluaa lähteä tavoittelemaan kehittymistä.

Opettajan kannalta ohjelman etu on siinä, että mahtavointikierros on helppo ja nopea toteuttaa. Ei tarvitse kierrättää papereita ja arpoa oppilaspareja. Mahtavointikierroksesta tulee nopeasti rutiini. Oppilaat oppivat omista vahvuuksistaan, palautteenantamis- ja vastaanottamistaitoja, optimistista ajattelua ja empatiaa. Heidän itsetuntonsa vahvistuu. Lisäksi luokan yhteishenki vahvistuu ja yhteistyötaidot kehittyvät. Arvioisin, että tällä on myös yhteys kiusaamisen vähentymiseen.

Olemme puhuneet luokassa siitä, että positiivista palautetta ei voi antaa liikaa, kunhan se on aina rehellistä. On tärkeää oppia näkemään muissa ihmisissä ja asioissa niiden hyvät puolet. Tavoitteena voisi olla se, että yhtä rakentavaa palautetta kohden olisi aina viisi positiivista palautetta. Tämä vaatii opettajalta aika paljon ja rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei tähän kyllä aina päästä, mutta onpahan jotain mitä tavoitella.

Yksilöllisen oppimisen opetusmalli osa 2

Kerroin aiemmin blogissani, että opiskelemme matematiikan kertotaulujakson yksilöllisen oppimisen opetusmallilla. Jakso päättyi viime viikolla. Loppukyselyssä 22 oppilaasta 21 halusi jatkossakin opiskella samalla tavalla ja vain yksi palata takaisin vanhaan käytäntöön.

Oppilaiden mukaan parasta oli se, että sai edetä omaa tahtia tehtävissä eikä tarvinnut odottaa muita. Lisäksi moni piti siitä, että nyt sai työskennellä enemmän parin kanssa tai ryhmässä. Päätös jatkaa tällä opiskelutavalla oli siis helppo tehdä.

Tässä omia havaintojani siitä, mikä meni hyvin ja mitä tulemme muuttamaan.

Mikä oli hyvää?

• Oppilaiden aktiivisuus lisääntyi.
• Oppilaat työskentelivät motivoituneesti.
• Jakson loppua kohti oppilaiden vuorovaikutus lisääntyi selvästi.
• Nopeammin asiat omaksuvat oppilaat pääsivät oppitunneilla nopeasti vauhtiin.
• Monet oppilaista aloittivat työskentelyn heti, kun he palasivat välitunnilta luokkaan. Muutaman kerran kävi jopa niin, että kun tulin luokkaan, osa oppilaista oli jo lähtenyt ryhmätyötilaan tai kirjavarastoon työskentelemään, ja heitä piti etsiä.
• Opettajalle jäi enemmän aikaa auttaa niitä, jotka tarvitsivat tukea.
• Luottamuksen kehä kannusti itseohjautuvuuteen.
• Ajattelua ja oppimaan oppimista päästiin harjoittelemaan, kun opettaja ei pureskelut sisältöjä valmiiksi, vaan oppilaiden piti itse ottaa selvää, miten jokin asia lasketaan.
• Välitestien avulla opettaja pysyi kartalla oppilaan edistymisestä ja pystyi kohdentamaan tukea. Kun palautin välitestit kävin aina lyhyen keskustelun oppilaan kanssa ja siinä pystyin antamaan palautetta.

Mitä voidaan kehittää?

• Osa oppilaista jäi heti alussa muista jälkeen. Kaksi päällimmäisintä syytä olivat, että kaikki eivät heti ymmärtäneet, että kotonakin tulee työskennellä, vaikka opettaja ei erikseen anna läksyjä oppitunnin päätteeksi, ja että osa halusi laskea kaikki kirjan tehtävät ja he jumittuivat soveltaviin tehtäviin. Vanhassa opiskelumallissa kotitehtävät ovat useimmiten sellaisia, joita on samana päivänä harjoiteltu koulussa. Nyt oppilas saattoi kotona aloittaa uuden asian opiskelun, ja jos hän ei heti itse ymmärtänyt asiaa, saattoi laskeminen jumittua. Jatkossa annan oppilaille ohjeellisen aikataulun, jolla varmistetaan, että kukaan ei jää muista jälleen. Tavoite on, että jokaisella tunnilla aloitetaan uusia asia.
• Oppilaat eivät heti oivaltaneet, ettei kaverin auttaminen tarkoita valmiin vastauksen antamista. Käsittelimme aihetta aika paljon ja jakson loppua kohti tässä kyllä kehityttiin.

Päiväkirja luokan seinällä ei ollut hyvä idea.

• Päiväkirja luokan seinällä ei ollut hyvä, koska hitaammin edistyvät kokivat paineita siitä, että he olivat muita jäljessä. Tulevassa jaksossa päiväkirja onkin siirretty luokan muistikirjaan O365:een, jossa vain oppilas ja opettaja näkevät edistymisen.

Päiväkirjanäkymä, jonka vain oppilas ja opettaja näkee

• Oppilaat, jotka laskivat Champions-ryhmän tehtäviä eivät ehtineet riittävästi paneutua ongelmanratkaisutehtäviin. Yksinkertaisesti aika loppui kesken.
• Välillä tuntui, että osa oppilaista työskenteli jopa liiankin itsenäisesti. Jäin pohtimaan, että tod.näk. osa oppilaista laski edelleen liian helppoja tehtäviä. Pitää jatkossa rohkeasti tuoda mukaan muitakin tehtäviä kuin mitä oppikirjassa on.
• Kertolaskupelin kehittäminen jäi noin puolelta luokasta tekemättä, mutta tähän palaamme myöhemmin.
• Välitestit olivat osalle oppilaista liian helpot. Soveltamista ei arvioitu jakson aikana riittävästi ja tätä pitää muuttaa.
• Kukaan oppilaista ei valmistunut selvästi muita aikaisemmin, joten emme päässeet oppilasjohtoisesti toteuttamaan opiskelutavan dokumentointia videon muotoon, haastattelua ja kirjallista kyselyä. Sen sijaan opettaja toteutti kyselyn jakson arvioinnin yhteydessä.

Sain rinnakkaisluokkani opettajalta Päivi Lahti-Österbergiltä hyvän idean pitää lyhyitä kertotaulutestejä, joilla oppilaat voivat seurata omaa kehittymistään. Testi koostui n. 80 kertotaululaskusta ja teimme seitsemän kertaa saman testin ajalla yleensä heti oppitunnin alussa. Oppilaat valmistuivat eri aikaan ja he saivat itse tarkistaa oman testinsä. Jokainen oppilas piti kirjaa omasta edistymisestään: missä ajassa ehti laskea testin ja mikä oli virhemäärä. Samalla teimme siis yksinkertaisen tutkimuksen siitä, miten taidot kehittyvät, kun niitä harjoittelee. Oppilaat kokosivat jakson lopussa yhteenvedon tuloksista ja pääsimme harjoittelemaan viiva- ja pylväsdiagrammin kokoamista excelillä.

Oppilaat tekivät itselleen Excelillä taulukot kertotaulutestiensä tulosten kehittymisestä.

Jakson lopussa oppilaat

• tekivät itsearvioinnin, jossa he mm. ehdottivat itselleen kolmea arvosanaa jaksosta (perustaidot, soveltaminen ja työskentelytaidot)
• pyysivät yhdeltä luokkakaverilta vertaisarvioinnin
• vastasivat loppukyselyyn: mikä opiskelutavassa oli hyvää, mikä huonoa, mitä oppivat, millä tavalla haluavat jatkossa opiskella ja mitä aikovat jatkossa tehdä toisin
• laskivat lähtötasotestistä ne laskut, jotka eivät jakson alussa osanneet laskea / korjasivat virheet
• kokosivat välitestit yhteen
• niittasivat kaikki em. paperit yhteen ja liittivät pakettiin vielä mukaan yhteenvedon kertotaulujensa kehittymisestä.

Lopuksi kirjasin pakettiin oman arvioni. Oppilaillani on vahva ja terve itsetunto, sillä lähtökohtaisesti melkein kaikki ehdottivat itselleen hieman parempaa arvosanaa kuin mihin itse päädyin, mutta tästä saimme hyvät keskustelut aikaiseksi.

Projekteja

Juho Norrena on erikoistunut oppilaiden laaja-alaisen osaamisen edistämiseen. Olen saanut Juholta paljon syötteitä opetustyöni kehittämiseksi. Hyvä keino opettajalle lähestyä laaja-alaisen osaamisen tavoitteita on toteuttaa luokassa erilaisia projekteja ja ryhmätöitä.

Kun suunnittelen projektin, pyrin sisällyttämään siihen useamman osa-alueen kehittämistä.

Olen opettanut, että projektissa on erilaisia vaiheita.

1. Aloitusvaiheessa sovitaan projektin aihe, muodostetaan ryhmä tai sovitaan yksilötyöskentelystä, asetetaan tavoitteet, sovitaan työvälineistä ja aikataulusta. Tässä vaiheessa yleensä täytetään projektikortti.
2. Tiedonhaussa oppilaat etsivät tietoa monipuolisesti. Ensiksi mietitään mitä tiedetään etukäteen aiheesta. Toiseksi pohditaan mitä kuvitelmia tulee varmistaa. Kolmanneksi asetetaan kysymyksiä, joita aikoo selvittää. Sitten etsitään tietoa. Olen yrittänyt painottaa, että tietoa voi hankkia monella eri tavalla: kirjoista, Internetistä, haastattelemalla, tutkimalla tai tutustumalla itse asiaan. Tietoa on paljon ja sitä pitää jäsentää. Pitää miettiä, mikä on olennaista, ja mitä pitää karsia. Opetussuunnitelman tuki- ja oheismateriaaleissa on tiedonhallintataitojen opetussuunnitelma, joka antaa opeukseen vinkkejä.
3. Soveltamisessa päätetään mitä tiedolla tehdään. Sitä voi yhdistää aikaisemmin opittuun tai sitä voi hyödyntää suunnittelemalla jonkin oman tuotoksen, esim. oman esityksen (kirjallisen, suullisen tai digitaalisen), videon, näytelmän, tietotekstin tai laulun. Olennaista on, että soveltamisvaiheessa päästään syväoppimisen tasolle.
4. Esittämisvaiheessa oppilaat esittävät oman tuotoksensa. Se voi olla opetustuokio muille, videon ensi-ilta tai digitaalisen esityksen näyttäminen. Olen korostanut oppilaille, että esittämisvaiheessa olisi myös hyvä olla jokin lyhyt toiminnallinen osuus, jolla muut oppilaat ja kuulijat saadaan aktivoitua, esim. tietovisa, jokin tehtävä tai harjoitus.
5. Projekti päättyy arviointiin. Oppilaat tekevät itsearvioinnin ja pyytävät ryhmän jäseneltä vertaisarvioinnin. Tässä vaiheessa käytetään yleensä arviointilomaketta.

Projektikansioita ja portfolioita

Valmiit tuotokset kootaan projektikansioihin jakamista, muokkaamista, jatkotyöstämistä ja arvioimista varten. Meillä on useampia projektikansioita, jotta oppilaat oppivat käyttämään monipuolisesti eri välineitä. Alakoulussa mielestäni juuri portfolioiden monipuolisuus on tärkeämpää kuin vain yhden kansion rakentaminen. Paperit kokoamme luokassa oleviin projektikansioihin ja digitaaliset tuotokset luokan muistikirjaan, joka on pilvessä. Lisäksi meillä on luokkahuone Fronterissa, jossa kullakin oppiaineella on oma huoneensa.

IPadeilla tehtyjä töitä palautamme myös Showbiessa, koska se on kätevä sovellus. Videot tallennamme luokkamme Youtube-kanavalle. Riippuen työtavasta oppilaat valitsevat heille sopivimman työympäristön ja tallennuspaikan.

Oppilaat pitävät itse kirjaa siitä, mitkä ovat heidän TOP3-projektinsa, eli projektit, jotka onnistuivat parhaiten. Nämä he saavat tuoda mukaan tammikuussa käytäviin arviointikeskusteluihin. Olen huomannut, että kun oppilaat pitävät mielessä omat TOP3-projektinsa, saadaan suunnattua huomiota niihin tilanteisiin, joissa oppilaat ovat onnistuneet. Omien projektien keskinäinen vertaaminen kannustaa parantamaan suorituksia.

Luottamuksen kehä

Opiskelussa hyödynnämme Luottamuksen kehää. Sisäkehällä olevat opiskelevat opettajan ohjeiden mukaisesti luokassa. Toisella kehällä oppilas saa päättää itse, mitä tekee, saa valita työvälineet ja työskennellä myös luokan ulkopuolella. Ulkokehällä olevat saavat vastata kaikesta, valita projektin aiheen, työvälineet ja tehdä omin päin. Välillä opettaja antaa oppilaille teeman. Tällä viikolla aloitamme pienen projektin, jonka aiheena on luolamaalaukset. Ryhmätyöt ovat hyviä oppimismahdollisuuksia niille oppilaille, jotka ovat vielä sisäkehällä. He pääsevät näkemään muiden itseohjautuvaa työskentelyä ja saavat ryhmänsä jäseniltä ohjausta ja hyvää esimerkkiä.

Itseohjautuvuutta parhaimmillaan

Ulkokehällä olevat saavat päättää projektista hyvin itsenäisesti. Yleensä he aloittavat ideointivaiheen luokan ulkopuolella esim. käytävässä, ryhmätyötilassa, kirjavarastossa tai ruokalassa. Ohjeistan oppilaita asettamaan tavoitteita, täyttämään projektikortin, kokoamaan ennakkokäsitykset/hypoteesit, pohtimaan kysymyksiä, valitsemaan toteutustavan ja miettimään, mitä materiaaleja he tarvitsevat. Ohjaan tarvittaessa eteenpäin, mutta monesti oppilaat voivat edetä hyvinkin itsenäisesti tähän vaiheeseen asti. Olennaista on varata aikaa suunnittelutyölle.

Tämän jälkeen otan yleensä ryhmän jäsenet kasaan, ja he esittelevät minulle suunnitelmansa tai jakavat sen pilvessä. Kysyn täsmentäviä kysymyksiä. Joskus ryhmä palaa suunnitteluvaiheeseen. Lopuksi sovimme aikataulusta. Yleensä kysyn oppilailta, kuinka paljon he itse arvelevat, että projektiin tarvitaan aikaa. Oppilaat sitoutuvat yleensä itse asettamaansa aikatauluun paremmin kuin opettajan asettamaan. Isommissa useita viikkoja kestävissä projekteissa oppilaat pitävät suunnittelukokouksia pienryhmissä ja niistä he kirjoittavat kokouspöytäkirjat, jotka jaamme luokan muistikirjassa.

Keskeistä sanastoa

Kun teemme projektia jostain ilmiöstä, oppilaat kirjaavat ylös kaikki sanat, jotka liittyvät keskeisesti ilmiöön. Lisäksi he kirjaavat ylös sanat, jotka he oppivat projektin aikana tai jotka olivat heille alussa vieraita. Joissain projekteissa oppilaat saavat jo tehtävänannossa listan keskeisistä käsitteistä. Projektin kirjallisessa tuotoksessa tulee olla yksi sivu/dia, jossa keskeiset sanat on selitetty. Esitysvaiheessa oppilaat selittävät muille sanaston. Tällä pyrimme nostamaan esille tutkittavalle ilmiölle ominaisia käsitteitä ja auttamaan erityisesti S2-oppilaita.

Eheyttävää opetusta

Projektiryhmät valmistuvat yleensä eri aikoihin. Valmistuneita ryhmiä ohjeistan yleensä pohtimaan, mitä aiheeseen liittyvää he voisivat opiskella toisessa oppiaineessa. Esim. viime vuonna eräs ryhmä, joka oli biologian ihmisjaksossa opiskellut ihmisen lihaksia, päätti vielä tutkia voimaharjoittelua. He valmistivat muulle luokalle kuntopiirin, jonka teimme liikuntatunnilla, ja siinä he hienosti kertoivat, mitä lihaksia milläkin liikkeellä kehitettiin.

Mitä seuraavaksi?

Olen uuden luokkani kanssa pari ensimmäistä kuukautta pääasiassa antanut oppilaiden itse valita työskentelevätkö he itsenäisesti vaiko ryhmissä. Samalla olen tarkkaillut ryhmien muodostumista ja saanut arvokasta tietoa oppilaista. Olemme käyneet luokassa hyviä keskusteluja siitä, miksi osa työskentelee mieluummin yksin ja osa ryhmissä.

Nyt syysloman jälkeen tulemme enemmän työskentelemään vaihtelevissa ryhmissä, jotta oppilaat saavat uusia oppimiskokemuksia. He oppivat, että kaikki eivät aina ole samaa mieltä ja että hommat eivät aina mene niin kuin on itse kuvitellut. Olemme harjoitelleet neuvottelutaitoa, äänestystä ja mahdollisuutta päättää kahden hyvän vaihtoehdon välillä arpomalla. Hyödynnämme myös ryhmissä etukäteen jaettuja rooleja. Perusroolit ovat pomo, kirjuri, ajanottaja ja rohkaisija/kannustaja. Rohkaisijan roolia olen korostanut, jotta oppilaat oppivat huomioimaan ryhmän kaikkia jäseniä. Rooleja vaihdellaan.

Projekteja voi olla useampia käynnissä samaan aikaan. Tällä hetkellä meillä on käynnissä kaksi projektia:

1. Kauhutarina -projekti alkoi sillä, että kävimme Sellosalissa katsomassa englanninkielisen Frankenstein-näytelmän. Ennen näytelmää olimme ennakkomateriaalin avulla tutustuneet Frankensteinin kertomukseen, miettineet kauhuteemaan liittyviä sanoja ja opetelleet näytelmän englanninkielisiä avainsanoja. Katsottuamme näytelmän purimme sen koululla kohtauksiin ja teimme siitä käsikirjoituksen. Näytelmä toimi inspiraationa kauhutarinoiden kirjoittamiselle. Tarinoita suunniteltiin ja ideoitiin pari oppituntia, koska halusin, että tällä kertaa kirjoitetuista tarinoista tulee hieman normaalia pidempiä ja juonellisempia. Tällä viikolla saamme kirjoittamisvaiheen valmiiksi. Osa oppilaista kirjoittaa tarinaa yksin ja osa ryhmissä, mutta projekti päättyy ensi viikolla ryhmätyöhön, jossa oppilasryhmä valitsee yhden kauhutarinan, jolle he suunnittelevat ääniefektit. He nauhoittavat tarinan efekteineen ja tuotokset kuunnellaan projektin päätöstilaisuudessa Kauhukoulupäivässä.

2. Toinen projekti liittyy uskonnon opetukseen ja kuuteen eri kertomukseen Jeesuksen elämästä. Oppilaat tekevät kertomuksista projektin, jossa he valmistavat

• kertomuksesta ja sen opetuksesta kirjoitetun tiivistelmän,
• jonkin sähköisesti palautettavan kirjallisen tuotoksen, johon he ovat liittäneet itse valmistamansa ja digitaalisen muotoon siirtämänsä kuvan; sekä
• jonkin muulle luokalle esitettävän osuuden, esim. video, näytelmä tai stillkuva

Kaiken muun oppilaat saavat päättää itse. Ajatus on, että oppilaat oivaltavat ryhmätyön keskeisen idean. Kun sovitaan hyvin työnjaosta, useampi asia edistyy samaan aikaan yhteiseksi hyväksi. Työympäristönä oppilaat käyttävät pilvessä jaettua asiakirjaa.

Uskonnon projektin työympäristönä käytämme luokan muistikirjaa.

Digiloikkaa

Tämän syksyn kuuma peruna opetuskeskusteluissa on ollut koulujen digiloikka. Se on ollut vahvasti esillä eri medioissa ja ansaitsee siksi oman kirjoituksen. Teemaan liittyy paljon tunnetta, ja ajattelin siksi, että lähestyn asiaa mahdollisimman käytännönläheisesti kertomalla, mitä tieto- ja viestintäteknologian (TVT) asioita olen itse hyödyntänyt opetustyössäni.

Oman digiloikkani harjoittelu alkoi vuonna 2012, kun saimme silloiseen kouluumme joitain kymmeniä Surfaceja perinteisten pöytätietokoneiden rinnalle. Sitä ennen TVT opetuksessani oli käytännössä vain tiedonhakua, omien tuotosten tekoa, vähän valokuvaamista ja Opit-pelien pelaamista. Joihinkin kokeiluihin esim. legorobottien ohjelmointiin osallistuin, mutta se ei tullut aktiivisempaan käyttöön. SmartBoardia hyödynsin jonkin verran, mutta en vielä silloin tajunnut sen mahdollisuuksia tai osannut hakeutua koulutukseen.

Digitalisaatio - siis mitä?

Digitalisaatio on uusiutumista ja asioiden tekemistä uudella tavalla digiteknologian avulla ja kanssa. Digitaalisuus on työväline, joka mahdollistaa perustoiminnan tekemisen - koulun ja oppilaiden osalta siis oppimisen - viisaammin ja paremmin.

TVT

• tuo oppimiseen kokemuksellisuutta, pelillisyyttä ja leikillisyyttä sekä tukee oppilaan yksilöllisiä vahvuuksia ja oppimisen eheyttä
• mahdollistaa verkostoitumisen ja oppimiskokemusten jakamisen
• antaa paljon mahdollisuuksia tiedon soveltamiseen ja sitä kautta syväoppimiseen
• on oppimisen kohde ja väline

TVT on osa laaja-alaista osaamista

Uudessa OPS:ssa koulun toiminnan punainen lanka on oppilaiden laaja-alaisen osaamisen kehittäminen. Laaja-alaisella osaamiselle tarkoitetaan tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaa kokonaisuutta.

Laaja-alainen osaaminen on jaettu seitsemään osa-alueeseen

Espoossa on päätetty erityisesti painottaa näistä kolmea, joista yksi on tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen. TVT-osaaminen voidaan jakaa neljään pääalueeseen:

1. Käytännön taidot ja oma tuottaminen
2. Vastuullinen ja turvallinen toiminta
3. Tiedonhallinta sekä tutkiva ja luova työskentely
4. Vuorovaikutus ja verkostoituminen

Juho Norrena piti espoolaisille opettajille viime viikolla koulutusta siitä, mitä yksittäinen opettaja voi tehdä, jotta oppilaan laaja-alainen osaaminen edistyy. Juho pyysi meitä hyvien apukysymystensä avulla pohtimaan

• miten se näkyy omassa työssämme / opetuksessa, ja
• miten se näkyy / ilmenee oppilaan toiminnassa.

Päätin, että TVT:n osalta lähestyn kysymystä kirjaamalla ensin ylös sellaiset asiat, ohjelmat tai sovellukset, jotka olen viimeisen neljän vuoden aikana ottanut käyttöön ja jotka edelleen ovat osa opetustyötäni. Jokaiselle vuodelle tuli 6-8 asiaa.

Kirjoitin myös ne perustaidot, jotka mielestäni tulee opettaa, jotta voidaan ennaltaehkäistä myöhemmin eteen tulevia haasteita. Olen huomannut, että oppilaat osaavat kyllä pelata ja käyttää hyvin puhelimen sovelluksia, mutta yleensä esim. tiedostojen hallinta, tekstin muokkaaminen, tulostimen asentaminen tai vastaavat taidot ovat oppilailla heikommat.

Jaottelin kaikki kirjoittamani asiat tieto- ja viestintäteknologian neljän pääalueen alle, jotta näin mitä painotan ja mitä pitäisi muuttaa opetustyössäni. Monta asiaa olisi voinut mennä useamman kohdan alle, mutta selkeyden vuoksi kirjoitin asian vain yhden kerran. Kaikkia neljää TVT:n pääaluettakin opetetaan usein samaan aikaan.

1. Käytännön taidot ja oma tuottaminen

• Word, PowerPoint, Publisher ja tekstin muokkaaminen näillä
• Valokuvaaminen, kuvien tallentaminen, muokkaaminen ja liittäminen työhön
• Tiedostojen hallinta, tallentaminen, kansiorakenne ja alakansioiden tekeminen
• Tulostaminen ja tulostimen asentaminen
• QR-koodien tekeminen - näillä saadaan tehtyä kivoja tehtäväratoja koulun käytävään.
• Kahoot-tietovisoja olen tehnyt itse ja opettanut oppilaat tekemään toisilleen.

Oppilaat tekivät toisilleen Kahoot-tietovisoja ja näitä pelattiin oppituntien alussa.

• Videoiden editointia iMoviella - tätä teemme paljon. Välillä annan oppilaille lyhyitä 10min kuvaustehtäviä, jotka näytämme heti luokassa ja välillä teemme pitkiä elokuvia, joihin käytämme useita oppitunteja.
• AppleTV:n käyttö on helpottanut käytännön toteutusta, kun voi peilata oppilaan näytön suoraan valkotaululle. Muitakin vaihtoehtoja tähän toki on.
• Morfo-sovelluksella olemme muokanneet ihmisen kasvoja ja liittäneet niihin ääntä, esim. julkisuuden henkilö saadaan puhumaan esim. ruotsia nauhoittamalla valokuvaan omaa puhetta. Morfo-sovelluksella saadaa kivaa vaihtelua kielten opiskeluun.

Morfo-sovelluksella kuvaan voi liittää ääntä.

• Omia tuotoksia olemme myös tehneet Pages- ja KeyNote-sovelluksella.
• Animaatioiden tekoa StopMotion-sovelluksella
• Koodaamista Scratch Jr. ja Cargo Botilla
• Seppo on alusta oppimispelien tekemiseen ja tätä kokeilemme nykyisessä koulussani tänä vuonna.

2. Vastuullinen ja turvallinen toiminta

• Tietokoneen käynnistäminen ja sulkeminen, kirjautuminen, käyttäjätunnusten ja salasanojen hallinnointi
• Fronterin keskustelupalstat ja sähköisten kokeiden tekeminen Fronterissa
• TypingMasterilla olemme harjoitelleet 10-sormijärjestelmällä kirjoittamista.
• Luokan oma Google- ja Youtube-tili

3. Tiedonhallinta sekä tutkiva ja luova työskentely

• Tiedonhallintataidot, kuten tiedonhakua, tiedon luotettavuuden arvioimista ja lähteiden merkitsemistä.
• Omien tuotosten tekemistä monipuolisesti eri välineillä.
• Sähköisiä oppimismateriaaleja ja oppimispelejä 6. luokan ruotsin opetuksessa (Otavan Megafon-sarja)
• Sanomapron Bingel-tehtäviä pelaamme aina välillä ja näitä oppilaat voivat pelata kotonakin.

Opettaja voi Bingelissä seurata, miten oppilaat edistyvät tehtävissä.

• Käsityön itsearviointeja ja töiden dokumentointia olemme tehneet Fronterin arviointityökalulla.

4. Vuorovaikutus ja verkostoituminen

• S-postin käyttöä
• Käsitekarttojen tekemistä ja yhteisöllistä tiedonrakentamista Popplet Litella, Flinga- ja Padlet-sovelluksilla

Oppilaat kirjoittivat lypsylehmästä oppimiaan asioita Flinga-sovellukseen.

Oppilaat valmistivat oman Padletin historian tunnilla ja se upotettiin luokan Fronter-huoneeseen myöhempää käyttöä varten.

• Fronteriin olemme luoneet oman sähköisen luokkahuoneen ja koonneet materiaalia myöhempää käyttöä varten. Palautuskansio, tehtävätyökalut ja keskustelupalstat ovat myös käytössä. Lisäksi olemme kirjoittaneet Fronterissa luokan blogia ja oppimispäiväkirjoja. Olemme upottaneet Padletteja Fronteriin ja hyödyntäneet FronterAppia kuvien ja tiedostojen siirtämisessä iPadeilta Fronteriin.

Fronterissa on sähköinen luokkahuone ja siellä jokaiselle oppiaineelle oma huoneensa.

• TodaysMeetillä olemme käyneet keskusteluja.
• Yritän opettaa oppilaille ongelmanratkaisua ja sitä, että he eivät heti kohdatessaan ongelman pyydä minulta apua, vaan yrittävät itse ratkaista asian. Myös luokkakaverilta oppiminen on tärkeää ja työskentelemme usein pareina tai niin, että osa oppilaista toimii apuopettajina.
• Fronterin ILP- (Iindividual learning plan) - työkalua minun on tarkoitus kokeilla tämän vuoden aikana.
• Office365 pilvipalvelun otimme äskettäin käyttöön, ja siellä uusina ohjelmina OneNote ja OneDrive töiden jakamiseen. Töiden jakaminen, vanhoihin töihin palaaminen ja niiden jatkotyöstäminen on keskeinen osa digitalisaation tuomista hyödyistä.

Oppilaat voivat jakaa omia töitään Pilvipalvelussa.

Voi olla, että unohdin jotain. Olen kuullut ja nähnyt monia muitakin mielenkiintoisia sovelluksia, mutta kaikkea ei voi heti ottaa käyttöön. Korostan vielä, että edellä mainittu on kaikki neljän vuoden aikana aloitettua. Digiloikkaa ei oteta hetkessä. Rehtori Jari Hilden mainitsi termin digihiippailu. Pikku hiljaa kokeillaan uutta, hyvät asiat kertaantuvat ja yhtäkkiä huomataan, että aika monta uutta asiaa on jo käytössä.

Vinkkini digiloikkaa varten

1. Ota käyttöön vain sellaista, joka palvelee oppimista.
2. Valitse vuosittain vain muutama uusi juttu, jota ryhdyt kokeilemaan. Kaikkea uutta ei tarvitse heti ottaa omaan työhön.
3. Havainnoi mitä muut opettajat tekevät. Pyydä heiltä apua. Menkää useampi opettaja samaan koulutukseen.
4. Anna oppilaiden opettaa sinua ja toisiaan.
5. Kirjaa saamasi ohjeet muistiin, jotta sinun on helpompi kokeilla itse.
6. Tallenna ja dokumentoi tekemäsi työ hyvin, jotta voit hyödyntää sitä uudestaan ilman ylimääräistä työtä/valmistelua.
7. Hyväksy, että virheitä tapahtuu ja tulee epäonnistumisia. Jos jokin laite ei toimi, niin oppilaat oppivat kuitenkin kärsivällisyyttä ja pettymyksen käsittelyä.
8. Ole ennakkoluuloton ja kokeile rohkeasti.

Vahvuusopetuksesta

Osallistuin viime vuonna Kaisa Vuorisen johtamaan Vahvuuksilla Voimaa luonteenvahvuusinterventioon, joka on osa Kaisan väitöskirjatutkimusta. Kaisa opasti yli 20 opettajaa antamaan luonteenvahvuusopetusta. Pidimme Kaisan suunnittelemia vahvuustunteja omille luokillemme ja oppilaiden edistymistä mitattiin. Intervention tulokset valmistuvat myöhemmin, mutta jo nyt voidaan todeta, että vahvuusopetus todella kannattaa.

Luonteenkasvatus, positiivinen pedagogiikka ja vahvuusperusteinen opetus eivät ole mitään uutta, mutta nyt niitä on nostettu vahvemmin esille. Uusi OPS korostaa oppilaan vahvuuksien löytymisen ja niihin keskittymisen merkitystä hyvän elämän rakentajina. Se edistää koulutyön mielekkyyden kokemusta sekä vahvistaa oppilaan minuutta ja kykyä toimia toisten kanssa.

Mitä on vahvuusopetus?

Vahvuusopetus on pedagoginen suuntaus, joka pohjaa positiiviseen psykologiaan. Se tulee esille opettajan ajattelussa ja puheessa - ei pelkästään oppitunneilla, vaan kaikessa koulun vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on luoda hyväksyvä ja myönteinen ilmapiiri, joka virheiden etsimisen sijaan keskittyy vahvuuksiin ja siihen, mikä toimii ja on hyvin. Keskeistä on myönteisen palautteen antaminen. Oppilasta ei voi kehua liikaa!

Oppilasta autetaan tunnistamaan omia ja luokkakavereidensa vahvuuksia. Samalla hän tutustuu itseensä. Tarkoitus ei ole pelkästään kuvailla luonteenvahvuuksia, vaan kutsua esiin ja paljastaa jokaisen oppilaan jo olemassa olevia ominaisuuksia.

Vahvuussanasto tehdään luokassa näkyväksi.

Vahvuussanasto otetaan mukaan jokapäiväiseen puheeseen. Oppilaille annetaan palautetta vahvuuksien käyttämisestä. Myös vanhemmille annetaan palautetta lasten vahvuuksien kehittymisestä. Tästä on muuten parhaillaan menossa mielenkiintoinen tutkimus Vanttilan koulun opettajan Anne-Mari Kuusimäen johdolla. Tänä syksynä on Espoossa Anne-Marin johdolla kehitetty opettajille Wilmaan uusia työkaluja positiivisen palautteen antamiseen.

Tänä syksynä aloitin uuden luokan kanssa ja päätin hyödyntää viime vuonna oppimaani. Luonteenvahvuusopetuksen runko on edelleen sama, mutta nyt en enää pidä erillisiä luonteenvahvuustunteja, vaan teemat on tuotu mukaan kaikkeen luokan toimintaan. Luonteenvahvuusopetusta voi helposti yhdistää kaikkien oppiaineiden opetukseen. Oppilailla on omat luonteenvahvuusvihkot, johon kokoamme materiaalia pitkin lukuvuotta.

Kun oppitunnin alussa käymme läpi tunnin tavoitteet, mietimme samalla, mitä vahvuuksia kannattaa hyödyntää tavoitteiden saavuttamisessa.

Lukuvuoden alussa esittelin oppilaille lyhyesti kaikki 24 luonteenvahvuutta ja kerroin, että näihin palaamme tämän lukuvuoden aikana.

Tutkimusten mukaan itsesäätely ja sinnikkyys edistävät koulumenestystä älykkyyttä enemmän.

Rakkaustunti on yleensä odotettu ja hieman jännittävä oppitunti.

Jokainen oppilas sai miettiä, mitkä ovat omat TOP5 vahvuutta. Sen jälkeen oppilaiden huoltajat täyttivät kyselylomakkeen, jossa he kertoivat minulle (ja lapsilleen), mitkä ovat lasten vahvuudet. Kaikki oppilaat tekivät lisäksi VIA-vahvuustestin. Tähän pitää muistaa pyytää huoltajilta lupa.

Kysely huoltajille lasten vahvuuksista

Oppilaiden ja opettajan vahvuudet tuodaan näkyville luokkaan.

Opettaja Janni Lehtisen hyvästä vinkistä oppilaat askartelivat itselleen pelipaidat, johon kirjoitettiin jokaiselle omat TOP5-luonteenvahvuutta, ja näin vahvuudet saatiin esille.

Jokaisella viikolla otamme yhden luonteenvahvuuden, johon paneudumme tarkemmin keskusteluissa ja erilaisilla harjoituksilla. Aiemmin opittuun palataan koko ajan. Vahvuuksien etenemisjärjestys on sama kuin Kaisan interventiossa:

1. Minun ja meidän kaikkien supervoimat eli vahvuudet sinussa ja minussa
2. Itsesäätelykyky
3. Myönteinen sisäinen puhe ja kasvun asenne
4. Sinnikkyys
5. Resilienssi eli toipumiskyky
6. Kiitollisuus
7. Rakkaus - tätä oppituntia oppilaat odottivat erityisen paljon!
8. Myönteisten tunteiden voima
9. Uteliaisuus
10. Ystävällisyys
11. Toiveikkuus
12. Sosiaalinen älykkyys
13. Innostus
14. Myötätunto

Esimerkiksi supervoimat-viikolla oppilaat esittelivät toisilleen VIA-vahvuusmittauksissa esiin tulleet vahvuutensa, pohtivat miten vahvuudet näkyvät itsessä ja muissa, bongasivat toisia käyttämässä eri vahvuuksia, ja miettivät omien perheenjäseniensä vahvuuksia. He nimesivät oman supervoimansa. Sovimme, että keskitymme vuoden aikana omiin ja toistemme vahvuuksiin.

Rakensimme luokkaan onnistumisten puun.

Itsesäätelyä harjoittelimme hauskalla vaahtokarkkitestillä. Näytin oppilaille myös tämän videon. Oppilaat miettivät, missä tilanteissa itsesäätelystä on heille hyötyä ja missä he tarvitsevat lisää itsesäätelyä. Pitkin viikkoa oppilaat valitsivat eri tilanteita, joissa he tietoisesti harjoittelivat itsesäätelyä. Pohdimme myös, miten vanhoja huonoja tapoja pystyi korvaamaan uusilla myönteisillä tavoilla.

Tätä kuvaa käytämme itsesäätelyn havainnollistamiseksi.

Liikennevaloilla harjoittelemme itsesäätelyä.

Miksi vahvuusopetusta?

Kaisa on innostanut ja opastanut minut vahvuusopetukseen ja suosittelen lämpimästi kaikkia Kaisan pitämiä koulutuksia. Tässä lopussa on lainauksia Kaisan koulutuksista, joista käy hyvin ilmi, miksi vahvuusopetus kannattaa. Kaiken alla mainitun lisäksi on todettava, että vahvuusopetus antaa oppilaiden lisäksi myös paljon iloa opettajalle.

• Omiin luonteenvahvuuksiin tutustuminen on ponnahduslauta myönteiselle itsetuntemukselle.
• Lapsen ja nuoren luonne ei kehity vain siten, että kerromme ja opetamme heille, miten toivomme heidän käyttäytyvän ja ajattelevan, vaan pikemminkin tavoiteltavat luonteenvahvuudet ja piirteet kehittyvät heidän omasta halustaan tulla arvostamansa henkilön kaltaiseksi. He kehittävät myönteisiä luonteenpiirteitä ensisijaisesti matkimalla ja seuraamalla heidän elämässään merkityksellisten ihmisten käyttäytymistä.
• Jotta lapsi voi kokea jonkun taidon, kyvyn tai minä puolen vahvuudekseen hän tarvitsee sitä, että joku hänelle tärkeä ulkopuolinen ihminen tunnistaa taidon ja antaa siitä positiivista palautetta. Se lisää lapsen ja nuoren itsearvostusta ja itseluottamusta.
• Kun lapsi tunnistaa omat vahvuutensa ja kehittää niitä, hän oppii hyödyntämään vahvuuksiaan ja käyttämään niitä resursseina myös sellaisissa tilanteissa, joissa hänellä on kehittymistarpeita ja näin hän pystyy selviämään epäonnistumisistaan ja vaikeuksistaan. Tämä taas lisää resilienssiä eli toipumiskykyä.
• Vahvuuksia ei tule määrittää ulkoa käsin vaan on tärkeää, että oppija voi itse tunnistaa ja antaa näille merkityksen.
• Kun opetamme vahvuuksista, opetamme samalla hyvinvointia sekä vahvaa ja toimivaa luonnetta. Vahva luonne auttaa toimimaan muuttuvassa maailmassa. Sen avulla toivumme vastoinkäymisistä ja vahva luonne antaa tunteen, että on itse luonut oman tulevaisuutensa. Luonteemme vahvuudet ovat voimatyökaluja, joiden avulla voimme mennä aktiivisesti kohti arvostamiamme asioita.
• Vahvuuskieli leviää nopeasti koko koulun toimintakulttuuriin. Nähdään hyvä myös työkavereissa ja muiden luokkien oppilaissa.
• Opettamalla vahvuuksista esim. rehellisyyttä, ystävyyttä, ryhmätyötaitoja ja sosiaalista älykkyyttä, opetamme vuorovaikutustaitoja.
• Lapset eivät enää viihdy koulussa. Voisiko ratkaisu siihen olla onnellisuus- ja hyvinvointitaitojen opettaminen?
• Opettajan kannalta keskeinen työväline on vuorovaikutus- ja tunnetaidot; empatia ja myötätunto, aktiivinen kuuntelu ja arvostava vuorovaikutus, jokaisen lapsen kohtaaminen yksilönä.

Tutkimustuloksia

Tutkimukset ovat osoittaneet, että

• ilolla ja myönteisillä tunteilla on suuri vaikutus oppimiseen ja muistamiseen.
• omien vahvuuksien käyttäminen osana oppimisprosessia lisää myönteisiä tunnekokemuksia ja oppimisen iloa, jotka taas ovat yhteydessä pystyvyyden kokemukseen ja oppimistuloksiin.
• kouluympäristö, joka ensisijaisesti parantaa hyvää eikä vain korjaa huonoa, näyttää hedelmällisemmältä sekä viihtyvyyden, oppilaiden sitoutuneisuuden että akateemisten tulosten osalta. Myös työyhteisön hyvinvointi ja vanhempien osallistuminen kasvaa.
• kyvykkyyden ja onnistumisten kokemukset lisäävät ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta.
• itsesäätely ja sinnikkyys edistävät koulumenestystä älykkyyttä enemmän.

Hyviä sovelluksia

• Migtifier on sovellus lasten väliseen positiiviseen ja valvottuun viestintään ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Siinä lapset voivat antaa helposti palautetta toisilleen.
• Classdojo on sovellus, joka sopii erityisen hyvin alakoululaisille. Siinä jokainen oppilas luo itselleen hahmon. Opettaja kirjoittaa kohteita, joista antaa palautetta oppilaille. Palaute kuuluu oppilaille "pieninä" kilahduksina.

Yksilöllisen oppimisen opetusmalli

Kokeilin viime vuonna Pekka Peuran matematiikan opetukseen kehittelemää yksilöllisen oppimisen opetusmallia. YLE on muuten tehnyt opetusmallista Koulukorjaamo-dokumenttisarjan.

Valtaosa oppilaista piti opiskelutavasta, mutta osa halusi palata takaisin vanhaan opetusmalliin. Itse pidin mallista, vaikka se olikin alkuun hieman työläs, joten opiskelimme loppuvuoden "välimallilla".

Kuulin syksyllä Markus Humaljoen alakouluun kehittelemästä yksilöllisen oppimisen opetusmallista ja päätin kokeilla sitä hieman sovellettuna uuden luokkani kanssa 4. luokan matematiikan kertotaulujaksossa.

Tavoitteet ovat seuraavat:

• Oppilaat oppivat itseohjautuviksi ja he ottavat vastuuta omasta oppimisestaan.
• Kaikki oppilaat saavat itselleen sopivia ja monipuolisia tehtäviä.
• Oppilaat harjoittelevat ryhmätyötaitoja, he oppivat toisiltaan ja he oivaltavat, että luokkakaverin auttaminen ei tarkoita valmiin vastauksen antamista.
• Opettajan aikaa vapautuu enemmän antamaan yksilöllistä tukea. Kaikki oppilaat eivät enää "saa samaa" samaan aikaan, vaan oppilaat voivat itse päättää, mihin ja milloin he tarvitsevat opettajan apua.

Luottamuksen kehä

Kaikki opiskelu rakentuu Juho ja Tanja Norrenan kehittelemään loistavaan Luottamuksen kehään, jota hyödynnämme luokassa muutenkin esim. projektityöskentelyssä.

Luottamuksen kehä muodostuu kolmesta kehästä, joilla oppilaat opiskelevat.

• Sisäkehällä opiskellaan tavallista koulunkäyntiä opettajan ohjauksessa.
• Toisella kehällä oppilas saa itse päättää, mitä tekee ja hän saa valita työvälineet.
• Ulkokehällä oppilas saa valita projektin, työvälineet, saa tehdä omin päin ja saa vastata kaikesta itse.

Luottamuksen kehässä luottamusta voi ansaita olemalla itseohjautuva ja menettää, jos ei tee, mitä opettaja olettaa.

Viime vuonna näin Karhusuon koulun opettajan Hanne Ritalan käyttämän laajemman luottamuksen kehän, johon oli merkitty oppilaiden käytettävissä olevat koulun fyysiset opiskelutilat. Oppilaat merkitsivät aina kehään, missä he milloinkin opiskelivat. Varsinkin suuren opetusryhmän kanssa malli toimi ja kaikki koulun oppimistilat saatiin tehokkaaseen käyttöön. Painotin oppilaille, että luottamuksen kehässä opettaja voi päästää eri tiloihin vain sellaisia oppilaita, joihin hän voi täysin luottaa.

Kokeilin viime vuonna Luottamuksen kehää pienessä ja turvallisessa Nuuksion kyläkoulussa. Homma toimi loistavasti

Jakson aloitus

Esittelin tavoitteet ja opiskelumallin oppilaille tänään. Oppilaat tekivät suht haastavan lähtötasotestin ja itsearvioinnin omasta lähtötasostaan. Lähtötasotestiä ei kuitenkaan palautettu opettajalle, vaan se jätettiin oppilaan omaan projektikansioon. Tarkoitus on, että oppilas palaa jakson aikana lähtötasotestiin, tarkistaa, täydentää ja korjaa sitä samalla kun oppii uutta. Itsearvioinnin jälkeen oppilaat valitsivat itselleen tehtäväryhmän kolmesta eri vaihtoehdosta.

• Winners-ryhmässä keskitytään perustaitojen omaksumiseen ja tutustutaan taitojen soveltamiseen.
• Stars-ryhmässä opiskellaan tasaisesti sekä perustaitoja että soveltamista.
• Champions-ryhmässä on perustaitojen itsenäistä opiskelua, mutta pääpaino on soveltamisessa ja ongelmanratkaisussa.

Champions-ryhmän tehtäväkortti

Työskentely jakson aikana

Oppilaat saivat oman ryhmänsä tehtäväkortin, jonka he liimasivat matematiikan vihkoon. Tehtäväryhmissä on osittain samoja tehtäviä, mikä mahdollistaa sen, että eri ryhmissä olevat oppilaat voivat työskennellä yhdessä. En halua ohjata oppilaita ryhmien muodostamisessa. Oppilas voi vaihtaa tehtäväryhmää jakson aikana.

Oppilaat saavat

• valita omalta tehtävälistaltaan, mitä tehtäviä tekevät.
• edetä omaa tahtiaan.
• valita työskentelevätkö itsenäisesti vaiko ryhmissä.

Kolmen kappaleen välein oppilaat tekevät lyhyen välitestin, jonka opettaja korjaa oppitunnin aikana. Samalla oppilas saa välittömän palautteen oppimisestaan. Oppilas saa opettajalta luvan jatkaa eteenpäin tai kerrata asioita. Välitestejä on yhteensä neljä ja niistä rakentuu oppilaan jakson loppukoe - muuta loppukoetta ei pidetä.

Jotta matematiikan opiskelu ei olisi pelkkää oppikirjan laskemista, kaikissa tehtäväryhmissä tehdään seuraavat työt:

• Seinäjuliste 1-10 kertotauluista, joka viedään kotiin näkyvälle paikalle kertotaulujen opiskelua varten.
• Kertotaulupelin suunnittelu, toteuttaminen ja esitteleminen muille. Jakson aikana oppilaat pelaavat sekä omaa että muiden kehittämiä kertotaulupelejä.
• Bingelin digitaalisia oppimistehtäviä jakson sisältöihin liittyen koulun ATK-luokassa, iPadeilla tai kotona.
• Ongelmanratkaisutehtäviä, joita on neljä erilaista pakettia.

Opettajan pitämistä opetusosioista ei ole kokonaan luovuttu, vaan niitä pidetään yhteisesti kaikille noin kerran viikossa. Oppilaat saavat vapaasti käyttää opettajan sähköistä opetusmateriaalia.

Opettaja kiertelee luokassa ja opastaa alkutunnista erityisesti niitä oppilaita, jotka tarvitsevat tukea perustaidoissa ja lopputunnista niitä, jotka harjoittelevat soveltavia tehtäviä tai ongelmanratkaisua. Opettaja voi opastaa oppilaita yksitellen tai pienryhmissä. Olennaista on kuitenkin saada oppilaat auttamaan ja opettamaan toisiaan. Luokan seinällä on oppimispäiväkirja, jonne oppilaat värittävät oman ruutunsa, kun he saavat jonkun tehtävän tehtyä. Sen avulla opettaja saa hyvän yleiskatsauksen siitä, missä kukin oppilas etenee.

Oppilaat kirjaavat oppimispäiväkirjaan, mitä tehtäviä he ovat tehneet.

Jakson lopussa

Kun oppilas on tehnyt kaikki tehtävät, hän tarkistaa oman lähtötasotestinsä, kokoaa neljä välitestiä yhteen ja täyttää itsearvioinnin jaksosta. Lisäksi hän pyytää yhdeltä luokkakaveriltaan vertaisarvioinnin. Sen jälkeen hän käy lyhyen arviointikeskustelun opettajan kanssa ja saa palautetta  tuntityöskentelystään ja osaamisestaan. Lopuksi oppilas ehdottaa itselleen jaksosta arvosanaa.

Oppilaat valmistuvat eri tahtiin, mutta se ei haittaa, koska valmistuneet voivat toimia apuopettajina ja tehdä muita monialaisia opintoja. Suunnitelmissa on, että nopeimmin valmistuvat tekevät seuraavat tehtävät:

• Suunnittele ja toteuta yksilöllisen oppimisen opetustapaa käsittelevä kirjallinen kysely muulle luokalle. Raportoi tulokset.
• Haastattele kahta oppilasta siitä, mitä mieltä he olivat tästä oppimistavasta. Raportoi tulokset.
• Kuvaa ja editoi lyhyt dokumentti oppimistavasta.

Myöhemmin valitsemme, miten jatkamme opiskelua. Opetusjakso kestää reilun kuukauden ja kerron myöhemmin, miten meni.

Kohti hyvää työrauhaa

Kun opiskelun työtavat muuttuvat ja oppilaista tulee aktiivisempia toimijoita, on todennäköistä, että luokan työrauhaan joudutaan ainakin alussa kiinnittämään enemmän huomiota. Meillä luokassa työrauha rakentuu seuraavien periaatteiden varaan:

• Koulun järjestyssäännöt käydään huolella läpi lukuvuoden alussa.
• Luokan säännöt laaditaan yhdessä oppilaiden kanssa.
• Sääntöihin ei kirjoiteta kieltoja, vaan myönteisiä toimintaohjeita.
• Yhdessä pohditaan perusteellisesti, miksi mikäkin sääntö on olemassa.
• Huoltajia tiedotetaan luokan säännöistä ja toimintaperiaatteista.

Olen huomannut, että positiivinen lähestymistapa sääntöjen laadintaan tuo hyvän lopputuloksen. Olemme usein tehneet säännöistä opetusvideoita ykkösluokkalaisille tai valokuvaesityksiä ja näytelmiä siitä, miten erilaisissa tilanteissa tulee toimia.

Oppilaiden kohtaaminen

Kun opettaja aloittaa työskentelyn uuden opiskeluryhmän kanssa, on tärkeää, että hän asettaa alusta alkaen ryhmän jäsenille selvät rajat. Sain tästä hyvän käytännön esimerkin, kun osallistuin pari vuotta sitten Maisa Gröndahlin ja Pirjo Mäkirannan ohjaamaan Ryhmänohjaus- ja kasvatustaidot -koulutukseen. Koulutuksessa korostettiin paljon ryhmäyttämistä. Siihen käytetty aika maksaa itsensä takaisin.

Oppilaiden arvostava ja positiivinen kohtaaminen luo hyvän pohjan oppimiselle. Oppilaat kannattaa jo luokan ovella ottaa vastaan iloisesti esim. kättelemällä, hymyilemällä ja sanomalla heille jonkin kannustavan asian. Varsinkin uusien ryhmien kanssa olen noudattanut tätä periaatetta. Samalla varmistan jo oppitunnin alussa, että jokainen oppilas tulee kohdattua ainakin kerran.

Opettajan tulee kertoa oppilaille, mitä hän heiltä odottaa. Sopivan äänenkäytön havainnollistamiseksi olen ottanut käyttöön Suvi Almqvistin ideoiman äänenvoimakkuustaulun. Se on toiminut oikein hyvin.

Liikennevaloja ja itsearviointeja

Yleensä laadimme säännöt niin, että istumme ympyrässä, jotta kaikki oppilaat näkevät toisensa ja kaikille tulee tunne, että olemme yksi yhtenäinen ryhmä. Kerron oppilaille, että sama ryhmä on luokassamme olevien liikennevalojen keskikohdassa vihreällä värillä. "Olemme samaa ryhmää, kun sitoudumme ja noudatamme yhteisiä sääntöjä. Kun luokan sääntöjä rikotaan, ryhmämme yhtenäisyyttä koetellaan. Kaikkien ryhmän jäsenten tehtävänä on ylläpitää ryhmän yhtenäisyyttä, eli meidän tulee auttaa toisiamme."

Liikennevalot havainnollistavat ryhmään kuulumista ja sitoutumista.

Jos oppilas häiritsee opiskelua, huomautan häntä yleensä muutaman kerran. Jos muiden häiritseminen edelleen jatkuu, siirrän oppilaan nimen vihreältä keltaiselle taustalle. Tässä vaiheessa oppilas yleensä rauhoittuu.

Välillä joudutaan kuitenkin menemään punaiselle värille ja silloin tilanne on selvitettävä. Silloin keskeytän oppitunnin ko. oppilaan osalta ja hän siirtyy pois omasta pöytäryhmästään ja tarvittaessa jopa kokonaan toiseen tilaan.

Moni opettaja käyttää varsinkin riitatilanteiden selvittelyissä tunnemittaria, jonka avulla oppilas voi havainnollistaa opettajalle ja itselleen oman ärtymyksensä tason. Jos oppilas on vielä liian ärtynyt, sovimme, että selvitämme asian sitten, kun hän on rauhoittunut. Takaisin opetusryhmään oppilas ei kuitenkaan voi palata ennen kuin tilanne on käyty läpi.

Kun selvittely voidaan aloittaa, annan oppilaalle itsearviointilomakkeen, jota hän saa aluksi täyttää hetken itsekseen. Käytän jompaakumpaa seuraavista lomakkeista vähän tilanteesta riippuen.

Ben Furmanin Muksuoppiin perustuvassa itsearviointilomakkeessa on kysymyksiä, joista saamme usein hyvän keskustelun aikaiseksi.

Tämän lomakkeen täyttämisellä on tarkoitus rajata ongelma ja havainnollistaa oppilaalle, että vaikka nyt oppitunti jouduttiin keskeyttämään, moni asia on tänään kuitenkin mennyt hyvin. Yleensä kerron oppilaalle, että hän on onnistunut monessa asiassa, ja että on vain tämä yksi asia, johon hänen pitää nyt kiinnittää huomiota.

Pidän tärkeänä, että keskustelu pystytään käymään saman päivän aikana. Näin oppilaan ei tarvitse koulupäivän jälkeen enää murehtia asiasta, vaan hän voi luottaa siihen, että seuraava koulupäivä alkaa puhtaalta pöydältä. Tämä on tärkeää varsinkin sellaisilla oppilailla, joilla on oman käyttäytymisensä kanssa enemmän haasteita.

Syöttöpisteitä Wilmassa

Yhteistyö oppilaan huoltajien kanssa on erittäin tärkeää ja tässä viestintäkanavana toimii erinomaisesti Wilma. Olen käyttänyt yhteistyöstä nimitystä syöttöpisteiden antaminen. Syöttöpisteitä ovat positiiviset Wilma-viestit oppilaan onnistumisista. Olen pyytänyt, että huoltajat puhuisivat kotona lapsilleen opettajan Wilmaan laittamasta positiivisesta palautteesta. He voivat esittää lapsilleen esim. seuraavia kysymyksiä:

• Mikä meni hyvin?
• Miltä tuntui onnistua?
• Mitä vahvuuttasi käytit?

Tavoitteena on saada aikaan oppilaan kasvua tukeva positiivinen kierre. Olen myös pyytänyt huoltajia antamaan syöttöpisteitä koululle, eli infoamaan meitä oppilaan kotona kokemista onnistumisista, joista voimme kysellä häneltä koulussa.

Olen huomannut, että kun koulu tiedottaa huoltajia lapsen onnistumisista, huoltajat ovat vastaanottavaisempia ikävämmällekin palautteelle. Asioiden selvittely ja jatkotoimenpiteistä sopiminen sujuu helpommin. On tärkeää, että huoltajat saavat oikeanlaisen kuvan lapsen koulunkäynnistä. Kivan ja ikävän palautteen pitää kuitenkin olla tasapainossa. Jotkut noudattavat 5+1 -periaatetta, eli yhtä negatiivista palautetta kohtaan tulisi olla viisi positiivista. Olen ottanut sen periaatteen, että infoan koteja vain isommista ongelmista ja yleensä nekin puhelimitse väärinkäsitysten välttämiseksi.

Tasapainoilua vaa'alla

Loppuun vielä yksi ajatus kannustamisesta ja vaatimisesta. Ajatellaan, että kannustaminen ja vaatiminen ovat tasapainovaa'an vastakkaisilla puolilla. Niiden on oltava tasapainossa. Ääripäitä on mahdollista venyttää, niin että tasapaino säilyy. Jos opettaja kannustaa paljon ja on superpositiivinen, hän voi myös vaatia oppilailtaan paljon - ja ehkä vielä enemmänkin - niin, että he edelleen pysyvät motivoituneina.

Uskon, että hymyilevä lapsi oppii enemmän kuin murjottava lapsi. Lapset pitää siis saada hymyilemään. Yksi oman työni onnistumisen mittareista on se, millä ilmeillä oppilaat tulevat aamulla kouluun ja millä ilmeillä he lähtevät päivän lopussa koulusta kotiin.

Hyvään työrauhaan tarvitaan sekä kannustamista että vaatimista.

Tavoitetaulu

Olin muutama vuosi sitten kuuntelemassa Michael Fullania. Hän puhui monista mielenkiintoisista asioista, mutta erityisesti mieleeni jäi se, kun hän sanoi, että opettajan pitää tehdä opiskelun tavoitteet näkyviksi.

Päätin kiinnittää tähän huomiota ja kehittelin siksi luokkaan tavoitetaulun, johon on kirjattu viikon tavoitteet. Tavoitetaulu toimii seuraavasti:

• Viikon alussa käydään aina läpi kaikki viikon tavoitteet, eli mitä on tarkoitus oppia. Yleensä tämä tapahtuu ko. aineen viikon ensimmäisellä oppitunnilla.
• Viikon aikana tavoitetaulusta poimitaan jokaisen oppitunnin alussa tavoitteet yksittäiselle oppitunnille.
• Viikon lopussa kaikki tavoitteet kerrataan, jonka jälkeen oppilaat arvioivat tavoitteiden toteutumista. Arviointitapoja vaihdellaan ja arviointeja tehdään yksilöllisesti ja ryhmissä niin kirjallisesti kuin suullisestikin. Joskus ihan vain yksinkertaisesti sanomalla: "Peukku ylös, jos olet oppinut asian; ja peukku alas, jos et ole oppinut."

Tavoitetaulussa on jokaisella oppiaineella oma paikkansa. Lisäksi tavoitetaulussa on yhteinen luokkatavoite, viikon aikana opiskeltava luonteenvahvuus sekä Arvokas-taito, jota harjoittelemme.

Olen painottanut oppilaille seuraavia asioita:

• Katselkaa pitkin viikkoa tavoitetaulua ja pitäkää tavoitteet koko ajan mielessä.
• Viikon ensimmäinen tunti on tärkeä hetki, sillä silloin voi yhdellä kertaa oppia kaikki viikon asiat.
• Viikon viimeinen tunti on toinen tärkeä hetki, sillä silloin voi kerrata kaikki viikon asiat.
• Kertokaa heti opettajalle, jos tavoite (yksittäisen oppitunnin tai koko viikon) ei ole toteutunut.

Tavoitetaulun ylläpitäminen ei vie minulta paljoakaan aikaa. Poimin tavoitteet OPS:sta, opettajaoppaista ja aikaisemmista kokemuksista. Kun aikaisemmin opetin työparini kanssa yhteistä luokkaa, oli tavoitetaulun täyttäminen luontainen osa seuraavan viikon valmistelua. Samalla sovimme askelmerkit seuraavalle viikolle.

Olen yrittänyt opettaa oppilaille, että kaikella, mitä koulussa teemme, on jokin tavoite. Tavoitetaulu on tukenut tätä hyvin.

Yksittäisen oppitunnin tavoitetaulu

Täksi lukuvuodeksi päätin kehittää tavoitetaulua. Kehittämistarve lähti siitä, että unohdin usein tunnin alussa kertoa oppilaille oppitunnin tavoitteet. Lisäksi halusin osallistaa oppilaat tavoitteiden asettamiseen ja saada tavoitteiden asettamisesta vuorovaikutuksellisempaa.

Tein luokan perälle yksinkertaisen oppituntikohtaisen tavoitetaulun, joka koostuu kolmesta osasta:

• tiedollinen tavoite, eli tiedot, jotka on tarkoitus oppia.
• taidollinen tavoite, eli taidot, jotka on tarkoitus oppia.
• luonteenvahvuudet, joita käyttämällä tavoitteen saavuttaminen on helpompaa.

Tällä oppitunnilla ei ollut luonteenvahvuustavoitetta, mutta vahvuutena olisi voinut olla esim. luovuus kirjoittamisessa ja itsesäätelykyky tehtävään keskittymisessä.

Oppituntikohtaisella tavoitetaululla aloitamme oppitunnin ja yhdessä asetamme tavoitteet. Välillä kirjaamme ne taululle ja välillä käymme ne vain suullisesti läpi.

Kaisa Vuorinen ja Lotta Uusitalo-Malmivaara painottavat kirjassaan Huomaa hyvä (2016), että opettajan tulee kertoa oppilaille, mitä hän heiltä odottaa. Oppitunnin tavoitteiden läpikäynti on mielestäni keskeinen osa odotusten kertomista. On tärkeää saada oppilaat pohtimaan, mitä vahvuuksia he voivat hyödyntää eri oppimistilanteissa. Tästä syystä olen juuri ottanut luonteenvahvuudet osaksi tietojen ja taitojen opiskelua.

Oppitunnin lopussa palaamme aina tavoitetaululle ja arvioimme tavoitteiden toteutumista.

Tulevia kehityskohteita

Olen yrittänyt pitää tavoitetaulusta kiinni, mutta usein se kyllä unohtuu - erityisesti tavoitetaululle palaaminen tunnin lopussa (samaan aikaan kerrotaan läksyt ja lisäksi oppilailla on kiire välitunnille). Olen antanut oppilaille luvan, että he voivat keskeyttää minut, jos aloitan tunnin ilman tavoitetaulua.

Muita tulevia kehityskohteita on oppilaiden osallistaminen tavoitetaulun ylläpitämiseen, oppilaiden asettamien tavoitteiden näkyviksi tekeminen ja tiedollisten ja taidollisten tavoitteiden selkeämpi jaottelu viikkokohtaisessa tavoitetaulussa.