Yksilöllisen oppimisen opetusmalli osa 2

Kerroin aiemmin blogissani, että opiskelemme matematiikan kertotaulujakson yksilöllisen oppimisen opetusmallilla. Jakso päättyi viime viikolla. Loppukyselyssä 22 oppilaasta 21 halusi jatkossakin opiskella samalla tavalla ja vain yksi palata takaisin vanhaan käytäntöön.

Oppilaiden mukaan parasta oli se, että sai edetä omaa tahtia tehtävissä eikä tarvinnut odottaa muita. Lisäksi moni piti siitä, että nyt sai työskennellä enemmän parin kanssa tai ryhmässä. Päätös jatkaa tällä opiskelutavalla oli siis helppo tehdä.

Tässä omia havaintojani siitä, mikä meni hyvin ja mitä tulemme muuttamaan.

Mikä oli hyvää?

• Oppilaiden aktiivisuus lisääntyi.
• Oppilaat työskentelivät motivoituneesti.
• Jakson loppua kohti oppilaiden vuorovaikutus lisääntyi selvästi.
• Nopeammin asiat omaksuvat oppilaat pääsivät oppitunneilla nopeasti vauhtiin.
• Monet oppilaista aloittivat työskentelyn heti, kun he palasivat välitunnilta luokkaan. Muutaman kerran kävi jopa niin, että kun tulin luokkaan, osa oppilaista oli jo lähtenyt ryhmätyötilaan tai kirjavarastoon työskentelemään, ja heitä piti etsiä.
• Opettajalle jäi enemmän aikaa auttaa niitä, jotka tarvitsivat tukea.
• Luottamuksen kehä kannusti itseohjautuvuuteen.
• Ajattelua ja oppimaan oppimista päästiin harjoittelemaan, kun opettaja ei pureskelut sisältöjä valmiiksi, vaan oppilaiden piti itse ottaa selvää, miten jokin asia lasketaan.
• Välitestien avulla opettaja pysyi kartalla oppilaan edistymisestä ja pystyi kohdentamaan tukea. Kun palautin välitestit kävin aina lyhyen keskustelun oppilaan kanssa ja siinä pystyin antamaan palautetta.

Mitä voidaan kehittää?

• Osa oppilaista jäi heti alussa muista jälkeen. Kaksi päällimmäisintä syytä olivat, että kaikki eivät heti ymmärtäneet, että kotonakin tulee työskennellä, vaikka opettaja ei erikseen anna läksyjä oppitunnin päätteeksi, ja että osa halusi laskea kaikki kirjan tehtävät ja he jumittuivat soveltaviin tehtäviin. Vanhassa opiskelumallissa kotitehtävät ovat useimmiten sellaisia, joita on samana päivänä harjoiteltu koulussa. Nyt oppilas saattoi kotona aloittaa uuden asian opiskelun, ja jos hän ei heti itse ymmärtänyt asiaa, saattoi laskeminen jumittua. Jatkossa annan oppilaille ohjeellisen aikataulun, jolla varmistetaan, että kukaan ei jää muista jälleen. Tavoite on, että jokaisella tunnilla aloitetaan uusia asia.
• Oppilaat eivät heti oivaltaneet, ettei kaverin auttaminen tarkoita valmiin vastauksen antamista. Käsittelimme aihetta aika paljon ja jakson loppua kohti tässä kyllä kehityttiin.

Päiväkirja luokan seinällä ei ollut hyvä idea.

• Päiväkirja luokan seinällä ei ollut hyvä, koska hitaammin edistyvät kokivat paineita siitä, että he olivat muita jäljessä. Tulevassa jaksossa päiväkirja onkin siirretty luokan muistikirjaan O365:een, jossa vain oppilas ja opettaja näkevät edistymisen.

Päiväkirjanäkymä, jonka vain oppilas ja opettaja näkee

• Oppilaat, jotka laskivat Champions-ryhmän tehtäviä eivät ehtineet riittävästi paneutua ongelmanratkaisutehtäviin. Yksinkertaisesti aika loppui kesken.
• Välillä tuntui, että osa oppilaista työskenteli jopa liiankin itsenäisesti. Jäin pohtimaan, että tod.näk. osa oppilaista laski edelleen liian helppoja tehtäviä. Pitää jatkossa rohkeasti tuoda mukaan muitakin tehtäviä kuin mitä oppikirjassa on.
• Kertolaskupelin kehittäminen jäi noin puolelta luokasta tekemättä, mutta tähän palaamme myöhemmin.
• Välitestit olivat osalle oppilaista liian helpot. Soveltamista ei arvioitu jakson aikana riittävästi ja tätä pitää muuttaa.
• Kukaan oppilaista ei valmistunut selvästi muita aikaisemmin, joten emme päässeet oppilasjohtoisesti toteuttamaan opiskelutavan dokumentointia videon muotoon, haastattelua ja kirjallista kyselyä. Sen sijaan opettaja toteutti kyselyn jakson arvioinnin yhteydessä.

Sain rinnakkaisluokkani opettajalta Päivi Lahti-Österbergiltä hyvän idean pitää lyhyitä kertotaulutestejä, joilla oppilaat voivat seurata omaa kehittymistään. Testi koostui n. 80 kertotaululaskusta ja teimme seitsemän kertaa saman testin ajalla yleensä heti oppitunnin alussa. Oppilaat valmistuivat eri aikaan ja he saivat itse tarkistaa oman testinsä. Jokainen oppilas piti kirjaa omasta edistymisestään: missä ajassa ehti laskea testin ja mikä oli virhemäärä. Samalla teimme siis yksinkertaisen tutkimuksen siitä, miten taidot kehittyvät, kun niitä harjoittelee. Oppilaat kokosivat jakson lopussa yhteenvedon tuloksista ja pääsimme harjoittelemaan viiva- ja pylväsdiagrammin kokoamista excelillä.

Oppilaat tekivät itselleen Excelillä taulukot kertotaulutestiensä tulosten kehittymisestä.

Jakson lopussa oppilaat

• tekivät itsearvioinnin, jossa he mm. ehdottivat itselleen kolmea arvosanaa jaksosta (perustaidot, soveltaminen ja työskentelytaidot)
• pyysivät yhdeltä luokkakaverilta vertaisarvioinnin
• vastasivat loppukyselyyn: mikä opiskelutavassa oli hyvää, mikä huonoa, mitä oppivat, millä tavalla haluavat jatkossa opiskella ja mitä aikovat jatkossa tehdä toisin
• laskivat lähtötasotestistä ne laskut, jotka eivät jakson alussa osanneet laskea / korjasivat virheet
• kokosivat välitestit yhteen
• niittasivat kaikki em. paperit yhteen ja liittivät pakettiin vielä mukaan yhteenvedon kertotaulujensa kehittymisestä.

Lopuksi kirjasin pakettiin oman arvioni. Oppilaillani on vahva ja terve itsetunto, sillä lähtökohtaisesti melkein kaikki ehdottivat itselleen hieman parempaa arvosanaa kuin mihin itse päädyin, mutta tästä saimme hyvät keskustelut aikaiseksi.