Vahvuusopetuksesta

Osallistuin viime vuonna Kaisa Vuorisen johtamaan Vahvuuksilla Voimaa luonteenvahvuusinterventioon, joka on osa Kaisan väitöskirjatutkimusta. Kaisa opasti yli 20 opettajaa antamaan luonteenvahvuusopetusta. Pidimme Kaisan suunnittelemia vahvuustunteja omille luokillemme ja oppilaiden edistymistä mitattiin. Intervention tulokset valmistuvat myöhemmin, mutta jo nyt voidaan todeta, että vahvuusopetus todella kannattaa.

Luonteenkasvatus, positiivinen pedagogiikka ja vahvuusperusteinen opetus eivät ole mitään uutta, mutta nyt niitä on nostettu vahvemmin esille. Uusi OPS korostaa oppilaan vahvuuksien löytymisen ja niihin keskittymisen merkitystä hyvän elämän rakentajina. Se edistää koulutyön mielekkyyden kokemusta sekä vahvistaa oppilaan minuutta ja kykyä toimia toisten kanssa.

Mitä on vahvuusopetus?

Vahvuusopetus on pedagoginen suuntaus, joka pohjaa positiiviseen psykologiaan. Se tulee esille opettajan ajattelussa ja puheessa - ei pelkästään oppitunneilla, vaan kaikessa koulun vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on luoda hyväksyvä ja myönteinen ilmapiiri, joka virheiden etsimisen sijaan keskittyy vahvuuksiin ja siihen, mikä toimii ja on hyvin. Keskeistä on myönteisen palautteen antaminen. Oppilasta ei voi kehua liikaa!

Oppilasta autetaan tunnistamaan omia ja luokkakavereidensa vahvuuksia. Samalla hän tutustuu itseensä. Tarkoitus ei ole pelkästään kuvailla luonteenvahvuuksia, vaan kutsua esiin ja paljastaa jokaisen oppilaan jo olemassa olevia ominaisuuksia.

Vahvuussanasto tehdään luokassa näkyväksi.

Vahvuussanasto otetaan mukaan jokapäiväiseen puheeseen. Oppilaille annetaan palautetta vahvuuksien käyttämisestä. Myös vanhemmille annetaan palautetta lasten vahvuuksien kehittymisestä. Tästä on muuten parhaillaan menossa mielenkiintoinen tutkimus Vanttilan koulun opettajan Anne-Mari Kuusimäen johdolla. Tänä syksynä on Espoossa Anne-Marin johdolla kehitetty opettajille Wilmaan uusia työkaluja positiivisen palautteen antamiseen.

Tänä syksynä aloitin uuden luokan kanssa ja päätin hyödyntää viime vuonna oppimaani. Luonteenvahvuusopetuksen runko on edelleen sama, mutta nyt en enää pidä erillisiä luonteenvahvuustunteja, vaan teemat on tuotu mukaan kaikkeen luokan toimintaan. Luonteenvahvuusopetusta voi helposti yhdistää kaikkien oppiaineiden opetukseen. Oppilailla on omat luonteenvahvuusvihkot, johon kokoamme materiaalia pitkin lukuvuotta.

Kun oppitunnin alussa käymme läpi tunnin tavoitteet, mietimme samalla, mitä vahvuuksia kannattaa hyödyntää tavoitteiden saavuttamisessa.

Lukuvuoden alussa esittelin oppilaille lyhyesti kaikki 24 luonteenvahvuutta ja kerroin, että näihin palaamme tämän lukuvuoden aikana.

Tutkimusten mukaan itsesäätely ja sinnikkyys edistävät koulumenestystä älykkyyttä enemmän.

Rakkaustunti on yleensä odotettu ja hieman jännittävä oppitunti.

Jokainen oppilas sai miettiä, mitkä ovat omat TOP5 vahvuutta. Sen jälkeen oppilaiden huoltajat täyttivät kyselylomakkeen, jossa he kertoivat minulle (ja lapsilleen), mitkä ovat lasten vahvuudet. Kaikki oppilaat tekivät lisäksi VIA-vahvuustestin. Tähän pitää muistaa pyytää huoltajilta lupa.

Kysely huoltajille lasten vahvuuksista

Oppilaiden ja opettajan vahvuudet tuodaan näkyville luokkaan.

Opettaja Janni Lehtisen hyvästä vinkistä oppilaat askartelivat itselleen pelipaidat, johon kirjoitettiin jokaiselle omat TOP5-luonteenvahvuutta, ja näin vahvuudet saatiin esille.

Jokaisella viikolla otamme yhden luonteenvahvuuden, johon paneudumme tarkemmin keskusteluissa ja erilaisilla harjoituksilla. Aiemmin opittuun palataan koko ajan. Vahvuuksien etenemisjärjestys on sama kuin Kaisan interventiossa:

1. Minun ja meidän kaikkien supervoimat eli vahvuudet sinussa ja minussa
2. Itsesäätelykyky
3. Myönteinen sisäinen puhe ja kasvun asenne
4. Sinnikkyys
5. Resilienssi eli toipumiskyky
6. Kiitollisuus
7. Rakkaus - tätä oppituntia oppilaat odottivat erityisen paljon!
8. Myönteisten tunteiden voima
9. Uteliaisuus
10. Ystävällisyys
11. Toiveikkuus
12. Sosiaalinen älykkyys
13. Innostus
14. Myötätunto

Esimerkiksi supervoimat-viikolla oppilaat esittelivät toisilleen VIA-vahvuusmittauksissa esiin tulleet vahvuutensa, pohtivat miten vahvuudet näkyvät itsessä ja muissa, bongasivat toisia käyttämässä eri vahvuuksia, ja miettivät omien perheenjäseniensä vahvuuksia. He nimesivät oman supervoimansa. Sovimme, että keskitymme vuoden aikana omiin ja toistemme vahvuuksiin.

Rakensimme luokkaan onnistumisten puun.

Itsesäätelyä harjoittelimme hauskalla vaahtokarkkitestillä. Näytin oppilaille myös tämän videon. Oppilaat miettivät, missä tilanteissa itsesäätelystä on heille hyötyä ja missä he tarvitsevat lisää itsesäätelyä. Pitkin viikkoa oppilaat valitsivat eri tilanteita, joissa he tietoisesti harjoittelivat itsesäätelyä. Pohdimme myös, miten vanhoja huonoja tapoja pystyi korvaamaan uusilla myönteisillä tavoilla.

Tätä kuvaa käytämme itsesäätelyn havainnollistamiseksi.

Liikennevaloilla harjoittelemme itsesäätelyä.

Miksi vahvuusopetusta?

Kaisa on innostanut ja opastanut minut vahvuusopetukseen ja suosittelen lämpimästi kaikkia Kaisan pitämiä koulutuksia. Tässä lopussa on lainauksia Kaisan koulutuksista, joista käy hyvin ilmi, miksi vahvuusopetus kannattaa. Kaiken alla mainitun lisäksi on todettava, että vahvuusopetus antaa oppilaiden lisäksi myös paljon iloa opettajalle.

• Omiin luonteenvahvuuksiin tutustuminen on ponnahduslauta myönteiselle itsetuntemukselle.
• Lapsen ja nuoren luonne ei kehity vain siten, että kerromme ja opetamme heille, miten toivomme heidän käyttäytyvän ja ajattelevan, vaan pikemminkin tavoiteltavat luonteenvahvuudet ja piirteet kehittyvät heidän omasta halustaan tulla arvostamansa henkilön kaltaiseksi. He kehittävät myönteisiä luonteenpiirteitä ensisijaisesti matkimalla ja seuraamalla heidän elämässään merkityksellisten ihmisten käyttäytymistä.
• Jotta lapsi voi kokea jonkun taidon, kyvyn tai minä puolen vahvuudekseen hän tarvitsee sitä, että joku hänelle tärkeä ulkopuolinen ihminen tunnistaa taidon ja antaa siitä positiivista palautetta. Se lisää lapsen ja nuoren itsearvostusta ja itseluottamusta.
• Kun lapsi tunnistaa omat vahvuutensa ja kehittää niitä, hän oppii hyödyntämään vahvuuksiaan ja käyttämään niitä resursseina myös sellaisissa tilanteissa, joissa hänellä on kehittymistarpeita ja näin hän pystyy selviämään epäonnistumisistaan ja vaikeuksistaan. Tämä taas lisää resilienssiä eli toipumiskykyä.
• Vahvuuksia ei tule määrittää ulkoa käsin vaan on tärkeää, että oppija voi itse tunnistaa ja antaa näille merkityksen.
• Kun opetamme vahvuuksista, opetamme samalla hyvinvointia sekä vahvaa ja toimivaa luonnetta. Vahva luonne auttaa toimimaan muuttuvassa maailmassa. Sen avulla toivumme vastoinkäymisistä ja vahva luonne antaa tunteen, että on itse luonut oman tulevaisuutensa. Luonteemme vahvuudet ovat voimatyökaluja, joiden avulla voimme mennä aktiivisesti kohti arvostamiamme asioita.
• Vahvuuskieli leviää nopeasti koko koulun toimintakulttuuriin. Nähdään hyvä myös työkavereissa ja muiden luokkien oppilaissa.
• Opettamalla vahvuuksista esim. rehellisyyttä, ystävyyttä, ryhmätyötaitoja ja sosiaalista älykkyyttä, opetamme vuorovaikutustaitoja.
• Lapset eivät enää viihdy koulussa. Voisiko ratkaisu siihen olla onnellisuus- ja hyvinvointitaitojen opettaminen?
• Opettajan kannalta keskeinen työväline on vuorovaikutus- ja tunnetaidot; empatia ja myötätunto, aktiivinen kuuntelu ja arvostava vuorovaikutus, jokaisen lapsen kohtaaminen yksilönä.

Tutkimustuloksia

Tutkimukset ovat osoittaneet, että

• ilolla ja myönteisillä tunteilla on suuri vaikutus oppimiseen ja muistamiseen.
• omien vahvuuksien käyttäminen osana oppimisprosessia lisää myönteisiä tunnekokemuksia ja oppimisen iloa, jotka taas ovat yhteydessä pystyvyyden kokemukseen ja oppimistuloksiin.
• kouluympäristö, joka ensisijaisesti parantaa hyvää eikä vain korjaa huonoa, näyttää hedelmällisemmältä sekä viihtyvyyden, oppilaiden sitoutuneisuuden että akateemisten tulosten osalta. Myös työyhteisön hyvinvointi ja vanhempien osallistuminen kasvaa.
• kyvykkyyden ja onnistumisten kokemukset lisäävät ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta.
• itsesäätely ja sinnikkyys edistävät koulumenestystä älykkyyttä enemmän.

Hyviä sovelluksia

• Migtifier on sovellus lasten väliseen positiiviseen ja valvottuun viestintään ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Siinä lapset voivat antaa helposti palautetta toisilleen.
• Classdojo on sovellus, joka sopii erityisen hyvin alakoululaisille. Siinä jokainen oppilas luo itselleen hahmon. Opettaja kirjoittaa kohteita, joista antaa palautetta oppilaille. Palaute kuuluu oppilaille "pieninä" kilahduksina.

Yksilöllisen oppimisen opetusmalli

Kokeilin viime vuonna Pekka Peuran matematiikan opetukseen kehittelemää yksilöllisen oppimisen opetusmallia. YLE on muuten tehnyt opetusmallista Koulukorjaamo-dokumenttisarjan.

Valtaosa oppilaista piti opiskelutavasta, mutta osa halusi palata takaisin vanhaan opetusmalliin. Itse pidin mallista, vaikka se olikin alkuun hieman työläs, joten opiskelimme loppuvuoden "välimallilla".

Kuulin syksyllä Markus Humaljoen alakouluun kehittelemästä yksilöllisen oppimisen opetusmallista ja päätin kokeilla sitä hieman sovellettuna uuden luokkani kanssa 4. luokan matematiikan kertotaulujaksossa.

Tavoitteet ovat seuraavat:

• Oppilaat oppivat itseohjautuviksi ja he ottavat vastuuta omasta oppimisestaan.
• Kaikki oppilaat saavat itselleen sopivia ja monipuolisia tehtäviä.
• Oppilaat harjoittelevat ryhmätyötaitoja, he oppivat toisiltaan ja he oivaltavat, että luokkakaverin auttaminen ei tarkoita valmiin vastauksen antamista.
• Opettajan aikaa vapautuu enemmän antamaan yksilöllistä tukea. Kaikki oppilaat eivät enää "saa samaa" samaan aikaan, vaan oppilaat voivat itse päättää, mihin ja milloin he tarvitsevat opettajan apua.

Luottamuksen kehä

Kaikki opiskelu rakentuu Juho ja Tanja Norrenan kehittelemään loistavaan Luottamuksen kehään, jota hyödynnämme luokassa muutenkin esim. projektityöskentelyssä.

Luottamuksen kehä muodostuu kolmesta kehästä, joilla oppilaat opiskelevat.

• Sisäkehällä opiskellaan tavallista koulunkäyntiä opettajan ohjauksessa.
• Toisella kehällä oppilas saa itse päättää, mitä tekee ja hän saa valita työvälineet.
• Ulkokehällä oppilas saa valita projektin, työvälineet, saa tehdä omin päin ja saa vastata kaikesta itse.

Luottamuksen kehässä luottamusta voi ansaita olemalla itseohjautuva ja menettää, jos ei tee, mitä opettaja olettaa.

Viime vuonna näin Karhusuon koulun opettajan Hanne Ritalan käyttämän laajemman luottamuksen kehän, johon oli merkitty oppilaiden käytettävissä olevat koulun fyysiset opiskelutilat. Oppilaat merkitsivät aina kehään, missä he milloinkin opiskelivat. Varsinkin suuren opetusryhmän kanssa malli toimi ja kaikki koulun oppimistilat saatiin tehokkaaseen käyttöön. Painotin oppilaille, että luottamuksen kehässä opettaja voi päästää eri tiloihin vain sellaisia oppilaita, joihin hän voi täysin luottaa.

Kokeilin viime vuonna Luottamuksen kehää pienessä ja turvallisessa Nuuksion kyläkoulussa. Homma toimi loistavasti

Jakson aloitus

Esittelin tavoitteet ja opiskelumallin oppilaille tänään. Oppilaat tekivät suht haastavan lähtötasotestin ja itsearvioinnin omasta lähtötasostaan. Lähtötasotestiä ei kuitenkaan palautettu opettajalle, vaan se jätettiin oppilaan omaan projektikansioon. Tarkoitus on, että oppilas palaa jakson aikana lähtötasotestiin, tarkistaa, täydentää ja korjaa sitä samalla kun oppii uutta. Itsearvioinnin jälkeen oppilaat valitsivat itselleen tehtäväryhmän kolmesta eri vaihtoehdosta.

• Winners-ryhmässä keskitytään perustaitojen omaksumiseen ja tutustutaan taitojen soveltamiseen.
• Stars-ryhmässä opiskellaan tasaisesti sekä perustaitoja että soveltamista.
• Champions-ryhmässä on perustaitojen itsenäistä opiskelua, mutta pääpaino on soveltamisessa ja ongelmanratkaisussa.

Champions-ryhmän tehtäväkortti

Työskentely jakson aikana

Oppilaat saivat oman ryhmänsä tehtäväkortin, jonka he liimasivat matematiikan vihkoon. Tehtäväryhmissä on osittain samoja tehtäviä, mikä mahdollistaa sen, että eri ryhmissä olevat oppilaat voivat työskennellä yhdessä. En halua ohjata oppilaita ryhmien muodostamisessa. Oppilas voi vaihtaa tehtäväryhmää jakson aikana.

Oppilaat saavat

• valita omalta tehtävälistaltaan, mitä tehtäviä tekevät.
• edetä omaa tahtiaan.
• valita työskentelevätkö itsenäisesti vaiko ryhmissä.

Kolmen kappaleen välein oppilaat tekevät lyhyen välitestin, jonka opettaja korjaa oppitunnin aikana. Samalla oppilas saa välittömän palautteen oppimisestaan. Oppilas saa opettajalta luvan jatkaa eteenpäin tai kerrata asioita. Välitestejä on yhteensä neljä ja niistä rakentuu oppilaan jakson loppukoe - muuta loppukoetta ei pidetä.

Jotta matematiikan opiskelu ei olisi pelkkää oppikirjan laskemista, kaikissa tehtäväryhmissä tehdään seuraavat työt:

• Seinäjuliste 1-10 kertotauluista, joka viedään kotiin näkyvälle paikalle kertotaulujen opiskelua varten.
• Kertotaulupelin suunnittelu, toteuttaminen ja esitteleminen muille. Jakson aikana oppilaat pelaavat sekä omaa että muiden kehittämiä kertotaulupelejä.
• Bingelin digitaalisia oppimistehtäviä jakson sisältöihin liittyen koulun ATK-luokassa, iPadeilla tai kotona.
• Ongelmanratkaisutehtäviä, joita on neljä erilaista pakettia.

Opettajan pitämistä opetusosioista ei ole kokonaan luovuttu, vaan niitä pidetään yhteisesti kaikille noin kerran viikossa. Oppilaat saavat vapaasti käyttää opettajan sähköistä opetusmateriaalia.

Opettaja kiertelee luokassa ja opastaa alkutunnista erityisesti niitä oppilaita, jotka tarvitsevat tukea perustaidoissa ja lopputunnista niitä, jotka harjoittelevat soveltavia tehtäviä tai ongelmanratkaisua. Opettaja voi opastaa oppilaita yksitellen tai pienryhmissä. Olennaista on kuitenkin saada oppilaat auttamaan ja opettamaan toisiaan. Luokan seinällä on oppimispäiväkirja, jonne oppilaat värittävät oman ruutunsa, kun he saavat jonkun tehtävän tehtyä. Sen avulla opettaja saa hyvän yleiskatsauksen siitä, missä kukin oppilas etenee.

Oppilaat kirjaavat oppimispäiväkirjaan, mitä tehtäviä he ovat tehneet.

Jakson lopussa

Kun oppilas on tehnyt kaikki tehtävät, hän tarkistaa oman lähtötasotestinsä, kokoaa neljä välitestiä yhteen ja täyttää itsearvioinnin jaksosta. Lisäksi hän pyytää yhdeltä luokkakaveriltaan vertaisarvioinnin. Sen jälkeen hän käy lyhyen arviointikeskustelun opettajan kanssa ja saa palautetta  tuntityöskentelystään ja osaamisestaan. Lopuksi oppilas ehdottaa itselleen jaksosta arvosanaa.

Oppilaat valmistuvat eri tahtiin, mutta se ei haittaa, koska valmistuneet voivat toimia apuopettajina ja tehdä muita monialaisia opintoja. Suunnitelmissa on, että nopeimmin valmistuvat tekevät seuraavat tehtävät:

• Suunnittele ja toteuta yksilöllisen oppimisen opetustapaa käsittelevä kirjallinen kysely muulle luokalle. Raportoi tulokset.
• Haastattele kahta oppilasta siitä, mitä mieltä he olivat tästä oppimistavasta. Raportoi tulokset.
• Kuvaa ja editoi lyhyt dokumentti oppimistavasta.

Myöhemmin valitsemme, miten jatkamme opiskelua. Opetusjakso kestää reilun kuukauden ja kerron myöhemmin, miten meni.

Kohti hyvää työrauhaa

Kun opiskelun työtavat muuttuvat ja oppilaista tulee aktiivisempia toimijoita, on todennäköistä, että luokan työrauhaan joudutaan ainakin alussa kiinnittämään enemmän huomiota. Meillä luokassa työrauha rakentuu seuraavien periaatteiden varaan:

• Koulun järjestyssäännöt käydään huolella läpi lukuvuoden alussa.
• Luokan säännöt laaditaan yhdessä oppilaiden kanssa.
• Sääntöihin ei kirjoiteta kieltoja, vaan myönteisiä toimintaohjeita.
• Yhdessä pohditaan perusteellisesti, miksi mikäkin sääntö on olemassa.
• Huoltajia tiedotetaan luokan säännöistä ja toimintaperiaatteista.

Olen huomannut, että positiivinen lähestymistapa sääntöjen laadintaan tuo hyvän lopputuloksen. Olemme usein tehneet säännöistä opetusvideoita ykkösluokkalaisille tai valokuvaesityksiä ja näytelmiä siitä, miten erilaisissa tilanteissa tulee toimia.

Oppilaiden kohtaaminen

Kun opettaja aloittaa työskentelyn uuden opiskeluryhmän kanssa, on tärkeää, että hän asettaa alusta alkaen ryhmän jäsenille selvät rajat. Sain tästä hyvän käytännön esimerkin, kun osallistuin pari vuotta sitten Maisa Gröndahlin ja Pirjo Mäkirannan ohjaamaan Ryhmänohjaus- ja kasvatustaidot -koulutukseen. Koulutuksessa korostettiin paljon ryhmäyttämistä. Siihen käytetty aika maksaa itsensä takaisin.

Oppilaiden arvostava ja positiivinen kohtaaminen luo hyvän pohjan oppimiselle. Oppilaat kannattaa jo luokan ovella ottaa vastaan iloisesti esim. kättelemällä, hymyilemällä ja sanomalla heille jonkin kannustavan asian. Varsinkin uusien ryhmien kanssa olen noudattanut tätä periaatetta. Samalla varmistan jo oppitunnin alussa, että jokainen oppilas tulee kohdattua ainakin kerran.

Opettajan tulee kertoa oppilaille, mitä hän heiltä odottaa. Sopivan äänenkäytön havainnollistamiseksi olen ottanut käyttöön Suvi Almqvistin ideoiman äänenvoimakkuustaulun. Se on toiminut oikein hyvin.

Liikennevaloja ja itsearviointeja

Yleensä laadimme säännöt niin, että istumme ympyrässä, jotta kaikki oppilaat näkevät toisensa ja kaikille tulee tunne, että olemme yksi yhtenäinen ryhmä. Kerron oppilaille, että sama ryhmä on luokassamme olevien liikennevalojen keskikohdassa vihreällä värillä. "Olemme samaa ryhmää, kun sitoudumme ja noudatamme yhteisiä sääntöjä. Kun luokan sääntöjä rikotaan, ryhmämme yhtenäisyyttä koetellaan. Kaikkien ryhmän jäsenten tehtävänä on ylläpitää ryhmän yhtenäisyyttä, eli meidän tulee auttaa toisiamme."

Liikennevalot havainnollistavat ryhmään kuulumista ja sitoutumista.

Jos oppilas häiritsee opiskelua, huomautan häntä yleensä muutaman kerran. Jos muiden häiritseminen edelleen jatkuu, siirrän oppilaan nimen vihreältä keltaiselle taustalle. Tässä vaiheessa oppilas yleensä rauhoittuu.

Välillä joudutaan kuitenkin menemään punaiselle värille ja silloin tilanne on selvitettävä. Silloin keskeytän oppitunnin ko. oppilaan osalta ja hän siirtyy pois omasta pöytäryhmästään ja tarvittaessa jopa kokonaan toiseen tilaan.

Moni opettaja käyttää varsinkin riitatilanteiden selvittelyissä tunnemittaria, jonka avulla oppilas voi havainnollistaa opettajalle ja itselleen oman ärtymyksensä tason. Jos oppilas on vielä liian ärtynyt, sovimme, että selvitämme asian sitten, kun hän on rauhoittunut. Takaisin opetusryhmään oppilas ei kuitenkaan voi palata ennen kuin tilanne on käyty läpi.

Kun selvittely voidaan aloittaa, annan oppilaalle itsearviointilomakkeen, jota hän saa aluksi täyttää hetken itsekseen. Käytän jompaakumpaa seuraavista lomakkeista vähän tilanteesta riippuen.

Ben Furmanin Muksuoppiin perustuvassa itsearviointilomakkeessa on kysymyksiä, joista saamme usein hyvän keskustelun aikaiseksi.

Tämän lomakkeen täyttämisellä on tarkoitus rajata ongelma ja havainnollistaa oppilaalle, että vaikka nyt oppitunti jouduttiin keskeyttämään, moni asia on tänään kuitenkin mennyt hyvin. Yleensä kerron oppilaalle, että hän on onnistunut monessa asiassa, ja että on vain tämä yksi asia, johon hänen pitää nyt kiinnittää huomiota.

Pidän tärkeänä, että keskustelu pystytään käymään saman päivän aikana. Näin oppilaan ei tarvitse koulupäivän jälkeen enää murehtia asiasta, vaan hän voi luottaa siihen, että seuraava koulupäivä alkaa puhtaalta pöydältä. Tämä on tärkeää varsinkin sellaisilla oppilailla, joilla on oman käyttäytymisensä kanssa enemmän haasteita.

Syöttöpisteitä Wilmassa

Yhteistyö oppilaan huoltajien kanssa on erittäin tärkeää ja tässä viestintäkanavana toimii erinomaisesti Wilma. Olen käyttänyt yhteistyöstä nimitystä syöttöpisteiden antaminen. Syöttöpisteitä ovat positiiviset Wilma-viestit oppilaan onnistumisista. Olen pyytänyt, että huoltajat puhuisivat kotona lapsilleen opettajan Wilmaan laittamasta positiivisesta palautteesta. He voivat esittää lapsilleen esim. seuraavia kysymyksiä:

• Mikä meni hyvin?
• Miltä tuntui onnistua?
• Mitä vahvuuttasi käytit?

Tavoitteena on saada aikaan oppilaan kasvua tukeva positiivinen kierre. Olen myös pyytänyt huoltajia antamaan syöttöpisteitä koululle, eli infoamaan meitä oppilaan kotona kokemista onnistumisista, joista voimme kysellä häneltä koulussa.

Olen huomannut, että kun koulu tiedottaa huoltajia lapsen onnistumisista, huoltajat ovat vastaanottavaisempia ikävämmällekin palautteelle. Asioiden selvittely ja jatkotoimenpiteistä sopiminen sujuu helpommin. On tärkeää, että huoltajat saavat oikeanlaisen kuvan lapsen koulunkäynnistä. Kivan ja ikävän palautteen pitää kuitenkin olla tasapainossa. Jotkut noudattavat 5+1 -periaatetta, eli yhtä negatiivista palautetta kohtaan tulisi olla viisi positiivista. Olen ottanut sen periaatteen, että infoan koteja vain isommista ongelmista ja yleensä nekin puhelimitse väärinkäsitysten välttämiseksi.

Tasapainoilua vaa'alla

Loppuun vielä yksi ajatus kannustamisesta ja vaatimisesta. Ajatellaan, että kannustaminen ja vaatiminen ovat tasapainovaa'an vastakkaisilla puolilla. Niiden on oltava tasapainossa. Ääripäitä on mahdollista venyttää, niin että tasapaino säilyy. Jos opettaja kannustaa paljon ja on superpositiivinen, hän voi myös vaatia oppilailtaan paljon - ja ehkä vielä enemmänkin - niin, että he edelleen pysyvät motivoituneina.

Uskon, että hymyilevä lapsi oppii enemmän kuin murjottava lapsi. Lapset pitää siis saada hymyilemään. Yksi oman työni onnistumisen mittareista on se, millä ilmeillä oppilaat tulevat aamulla kouluun ja millä ilmeillä he lähtevät päivän lopussa koulusta kotiin.

Hyvään työrauhaan tarvitaan sekä kannustamista että vaatimista.

Tavoitetaulu

Olin muutama vuosi sitten kuuntelemassa Michael Fullania. Hän puhui monista mielenkiintoisista asioista, mutta erityisesti mieleeni jäi se, kun hän sanoi, että opettajan pitää tehdä opiskelun tavoitteet näkyviksi.

Päätin kiinnittää tähän huomiota ja kehittelin siksi luokkaan tavoitetaulun, johon on kirjattu viikon tavoitteet. Tavoitetaulu toimii seuraavasti:

• Viikon alussa käydään aina läpi kaikki viikon tavoitteet, eli mitä on tarkoitus oppia. Yleensä tämä tapahtuu ko. aineen viikon ensimmäisellä oppitunnilla.
• Viikon aikana tavoitetaulusta poimitaan jokaisen oppitunnin alussa tavoitteet yksittäiselle oppitunnille.
• Viikon lopussa kaikki tavoitteet kerrataan, jonka jälkeen oppilaat arvioivat tavoitteiden toteutumista. Arviointitapoja vaihdellaan ja arviointeja tehdään yksilöllisesti ja ryhmissä niin kirjallisesti kuin suullisestikin. Joskus ihan vain yksinkertaisesti sanomalla: "Peukku ylös, jos olet oppinut asian; ja peukku alas, jos et ole oppinut."

Tavoitetaulussa on jokaisella oppiaineella oma paikkansa. Lisäksi tavoitetaulussa on yhteinen luokkatavoite, viikon aikana opiskeltava luonteenvahvuus sekä Arvokas-taito, jota harjoittelemme.

Olen painottanut oppilaille seuraavia asioita:

• Katselkaa pitkin viikkoa tavoitetaulua ja pitäkää tavoitteet koko ajan mielessä.
• Viikon ensimmäinen tunti on tärkeä hetki, sillä silloin voi yhdellä kertaa oppia kaikki viikon asiat.
• Viikon viimeinen tunti on toinen tärkeä hetki, sillä silloin voi kerrata kaikki viikon asiat.
• Kertokaa heti opettajalle, jos tavoite (yksittäisen oppitunnin tai koko viikon) ei ole toteutunut.

Tavoitetaulun ylläpitäminen ei vie minulta paljoakaan aikaa. Poimin tavoitteet OPS:sta, opettajaoppaista ja aikaisemmista kokemuksista. Kun aikaisemmin opetin työparini kanssa yhteistä luokkaa, oli tavoitetaulun täyttäminen luontainen osa seuraavan viikon valmistelua. Samalla sovimme askelmerkit seuraavalle viikolle.

Olen yrittänyt opettaa oppilaille, että kaikella, mitä koulussa teemme, on jokin tavoite. Tavoitetaulu on tukenut tätä hyvin.

Yksittäisen oppitunnin tavoitetaulu

Täksi lukuvuodeksi päätin kehittää tavoitetaulua. Kehittämistarve lähti siitä, että unohdin usein tunnin alussa kertoa oppilaille oppitunnin tavoitteet. Lisäksi halusin osallistaa oppilaat tavoitteiden asettamiseen ja saada tavoitteiden asettamisesta vuorovaikutuksellisempaa.

Tein luokan perälle yksinkertaisen oppituntikohtaisen tavoitetaulun, joka koostuu kolmesta osasta:

• tiedollinen tavoite, eli tiedot, jotka on tarkoitus oppia.
• taidollinen tavoite, eli taidot, jotka on tarkoitus oppia.
• luonteenvahvuudet, joita käyttämällä tavoitteen saavuttaminen on helpompaa.

Tällä oppitunnilla ei ollut luonteenvahvuustavoitetta, mutta vahvuutena olisi voinut olla esim. luovuus kirjoittamisessa ja itsesäätelykyky tehtävään keskittymisessä.

Oppituntikohtaisella tavoitetaululla aloitamme oppitunnin ja yhdessä asetamme tavoitteet. Välillä kirjaamme ne taululle ja välillä käymme ne vain suullisesti läpi.

Kaisa Vuorinen ja Lotta Uusitalo-Malmivaara painottavat kirjassaan Huomaa hyvä (2016), että opettajan tulee kertoa oppilaille, mitä hän heiltä odottaa. Oppitunnin tavoitteiden läpikäynti on mielestäni keskeinen osa odotusten kertomista. On tärkeää saada oppilaat pohtimaan, mitä vahvuuksia he voivat hyödyntää eri oppimistilanteissa. Tästä syystä olen juuri ottanut luonteenvahvuudet osaksi tietojen ja taitojen opiskelua.

Oppitunnin lopussa palaamme aina tavoitetaululle ja arvioimme tavoitteiden toteutumista.

Tulevia kehityskohteita

Olen yrittänyt pitää tavoitetaulusta kiinni, mutta usein se kyllä unohtuu - erityisesti tavoitetaululle palaaminen tunnin lopussa (samaan aikaan kerrotaan läksyt ja lisäksi oppilailla on kiire välitunnille). Olen antanut oppilaille luvan, että he voivat keskeyttää minut, jos aloitan tunnin ilman tavoitetaulua.

Muita tulevia kehityskohteita on oppilaiden osallistaminen tavoitetaulun ylläpitämiseen, oppilaiden asettamien tavoitteiden näkyviksi tekeminen ja tiedollisten ja taidollisten tavoitteiden selkeämpi jaottelu viikkokohtaisessa tavoitetaulussa.

Tervetuloa blogiini!

Oppimaan oppimisen taidot, 24/7-oppiminen ja oppimisen ilo - nämä ovat nyt alakoulussa keskiössä. Opetamme oppilaille erilaisia opiskelutekniikoita ja oppimistyylejä. Yritämme itse oppia uutta. Tavoitteena on, että jokainen tunnistaa omat vahvuutensa oppijana.

Itse opin parhaiten kirjoittamalla. Jos kirjoitan asiat, ne jäävät helpommin mieleeni. Tästä syystä olen aloittanut blogin kirjoittamisen. Samalla toki toivon, että blogistani on hyötyä muille opettajille ja opetuksesta kiinnostuneille.

Kirjoitan opettamisesta, oppimisesta ja koulutyöstä. Kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti. Opetuksen ja oppimisen kehittäminen kiinnostaa minua, joten kirjoitan onnistuneista ja epäonnistuneista kokeiluista, oivalluksista ja ideoista.

Koska melkein kaikki mitä opetuksessani teen, on muilta varastettua tai "parastettua", olen päättänyt, että kerron tässä blogissani kaiken (huomioiden tietenkin oppilaiden yksilönsuojan). Tieto kehittyy, kun sitä jakaa.

Toivottavasti blogistani on sinulle hyötyä! Toivotan sinulle antoisia lukuhetkiä!